Arjen löytöretkeilijät

Kiitos arjen löytöretkeilijät!

Meiju Niskala — Sat, 31 Dec 2011 16:56:04 +0000

Tässä sitä ollaan, vuoden toisiksi viimeisessä päivässä. Se tarkoittaa sitä, että Arjen löytöretkeilijöiden on aika sulkea Turun toimisto ja siirtyä eteenpäin.
Viimeiset 365 päivää ovat pitäneet sisällään paljon. 186 intervention ja teoksen kokonaisuudessa on ollut mukana yli 50 000 kaupunkilaista, 120 taiteilijaa ja 60 koululaisryhmää — 30 000 henkilöä enemmän, kuin suunnitelmissa luki vielä kolme vuotta sitten.

Selasin joulun aikana tuotantokameraa, josta löytyi 6700 kuvaa. Tuli haikea olo. Millä voimalla sitä uskoikaan että 400 kiloa pitsiä löytyisi ympäri Suomea Pallivahan pitsihuntu -teosta varten. Ja että puoli kilometria mattoa saadaan kudotuksi puolessa vuodessa vapaaehtoisten voimin?

Vastaus: eteenpäin ajava voima on ollut halu pistää toinen käsi jyväsäkkiin ja toinen käsi multaan, kerätä mukaan hyvät joukot ja ryhtyä hommiin —eli iskeä Turkuun niin paljon ja niin moneen suuntaan syötteitä vuoden aikana, että ainakin osa niistä tuottaisi kiinnostavaa satoa kaupunkilaisten keskuudessa tämänkin vuoden jälkeen.

Suomalaista kaupunkitaidetta on tallennettu suhteellisen vähän. Siksipä tätä teoskokonaisuutta tehdessä on pyritty siihen, että lopputuloksen ohella myös tekemisen prosessi tallennetaan onnistumisineen, hullutuksineen ja haasteellisuuksineen näille sivuille. Kaikkea, väsyneestä naurunremakasta turhautumisen kyyneliin ei ole kirjattu —mutta pääsääntöisesti olemme yrittäneet tallentaa tekemistä myös niin, että työmäärä teosten takana olisi havainnollinen. Kun julkisen tilan teosten perusominaisuudeksi on määritelty selkeä käyttöliittymä, on hyvä tuoda konkreettisesti esiin myös työmäärä teoksen takana. Kuten kirjailija Mikko Rimminen on joskus sanonut: “Aina kun lukee kirjasta yhden sujuvan lauseen, tietää että sen eteen on tapeltu paljon.” Ideat itsessään eivät kanna ilman loppuun asti ajateltua ja kokeiltua toteutusta.

Ryhdyin kirjoittamaan viimeistä blogimerkintää toiveenani, että se kietoisi koko kuluneen vuoden yhteen. Se ei olisi raportti vuodesta, mutta se kokoaisi yhteen vuoden teemoja, avaisi julkisen tilaan tekemisen näkökulmia erityisesti niille, jotka ovat asiasta kiinnostuneet, ja sisältäisi henkilökohtaisiakin liikutuksen hetkiä kuluneelta vuodelta. ja voisi kertoa sellaisistakin asioista, mitkä tästä blogista on jäänyt kertomatta.

Mutta siitä kirjoituksesta ei tullut blogia. Siitä tuli 11 sivua pitkä essee, jonka julkaisen tämän merkinnän linkkinä lähitulevaisuudessa.

Tässä kohtaa voin vain sanoa sydämelliset kiitokset kaikille prosessissa olleille —vapaaehtoisille, taideklinikkalaisille, mukaan pyydetyille ammattilaisille, arjen löytöretkeilijöiden kummitaiteilijoille ja koululaisryhmille, Yle Radiolle ja Turulle. Ilman Turkua (sen politiikkaa, historiallisia kerrostumia, turkulaisia), arjen löytöretkeilyn filosofia ei olisi syntynyt eikä kehittynyt kuluneen kymmenen vuoden aikana.

Kiitos myös sisäisesti tuotantotiimillemme, joka koottiin tätä vuotta varten, ja joka jatkaa seikkailua tästä vuodesta eteenpäin eri puolella suomea, harjoittelijoille ja yhdistyksen sekä säätiön hallitukselle. Kiitos!

Arjen löytöretkeilijöiden kapteeni, Meiju Niskala
” Siin’ on kyntö, siinä kylvö, siinä kasvo kaikenlainen, siinäpä ikuinen onni.”
— Väinämöinen

Kaikki jännä on ennen ja jälkeen pisteen

Meiju Lampinen — Fri, 30 Dec 2011 17:32:16 +0000

Tykkään luvuista: on kulunut 364 päivää, joiden aikana olen kirjoittanut muun muassa yhteensä 72 blogia. Nämä blogit kertovat Taideklinikan vaiheista ja lisäksi 186 teospäivästä. Päivistä jolloin teoksia ja interventioita saattoi kokea, katsoa, kuulla ja käyttää. Vuoden mittaan arjen löytöretkeilyä kokemassa ja tekemässä oli yli 50 000 ihmistä sananmukaisesti vauvasta vaariin.

Vaikka pidänkin tilastoista, silti tärkeämpää kuin lopulliset luvut on se, mitä tapahtuu. Prosessi. Mitä on matkan varrella – ennen kuin junan makuuhytin oveen koputetaan, jotta sisään voisi astua tuutulaulukuoro tai ennen kuin Kauppatorille nousee korkea valkoinen teltta täynnä paketoituja taideteoksia? Aina alkuperäiset suunnitelmat eivät toteudu – ja tilalle kekataan vielä valloittavampia ratkaisuita – tai joskus jostain joutuu vain luopumaan budjettien tai muiden resurssien tullessa vastaan.

Minulle tapahtui tänä vuonna vaikka mitä. Kaupunkitaide sukelsi villasukkien varsista sisään ja pysyi visusti povitaskussa satoi tai paistoi. Takataskuni täyttyivät teoksien synnyttämistä toinen toistaan hurmaavimmista keskusteluista tuntemattomien turkulaisten kanssa ja vetoketjujen väliin jäi kiinni post it-lappu jos toinenkin. Hihanpieleen liimautui kymmeniä teostarroja ja napin lävestä vilkkuu vieläkin lämpö kaikkia tiimiläisiä, taideklinikkalaisia, agentteja, vierailijoita, löytöretkeilyryhmiä, kummitaiteilijoita – ja Turkua – kohtaan.

Muuttotouhuissa toimistolla - käsittelemäni esineet ovat peräisin huhtikuisesta ikkunainstallaatiosta.

Koin vuoden aikana paljon. Marraskuussa juteltuani vielä unissanikin 71 turkulaisen kanssa taiteesta tiesin, että jotain liikahti jossain muuallakin. Assistentin näkökulmasta jännittävintä onkin se, mitä tapahtuu kun makuuhytin ovi suljetaan tai kun taidepaketti avataan. Tekijöiden tietoinen prosessi loppuu ja kokijoiden (tietoinen tai tiedostamaton) alkaa. Tämän mielenkiintoisen yhtälön kunniaksi päätiin kerätä muutamia kuvia vuoden varrelta erilaisten prosessien alusta ja lopusta. Kuvat on ryhmitelty paikkojen mukaan ja linkeistä pääset niissä tapahtuneisiin teoksiin.

Tämän 73:nnen blogin myötä laitan omalta osaltani Turku365:n prosesseille (kevyen) pisteen. Sen sijaan saappaat arjen löytöretkeilyyn löytyvät nyt näiltä sivuilta kaikkien saatavilla – toivon, että täältä alkaa lukematon määrä uusia matkoja!

Kiitos! kirjoitti Meiju Lampinen, taiteellinen assistentti

VARTIOVUORI - NEULOTTU NÄKÖALA

Sumuinen Vartiovuori kuvattiin lokakuussa 2010.

Samainen Vartiovuori (tosin hieman eri suuntaan) lokakuussa 2011. Neulottu näköala -teos kehotti kulkijoita kurkkaamaan kaupungin silhuetin värikarttaan.

PUUTORI - Taideklinikalla vierailleet Kiikurit

Maaliskuussa harhailin viikkotehtävän mukaisesti Puutorin viereiseen Ystävyyspuistoon ja totesin, että "Puisto etsii ystäviä."

Toukokuussa Taideklinikan ryhmä Kiikurit polskasi Puutoria elävämmäksi ja istutti samalla ruusuorapihlajan - minnekäs muuallekaan kuin Ystävyyspuistoon, Puutorin naapuriin. (En tosin ole ihan varma, missä menee Puutorin ja Ystävyyspuiston raja-aita, ovat niin sulassa sovussa!)

HUOLTOPARTIO KAUPUNGILLA

Helmikuussa väliinputoajakohteet huollettiin tyylillä vapaaehtoisten kanssa.

Marraskuussa työmatkalla huomasin, kuinka anonyymi lätäköiden kuivaaja oli lähtenyt kahvitauolle.

TORKKUTYYNYT AURAJOEN RANNASSA

Talvella 2011 torkkutyynyjen ensimmäinen prototyyppi otti tuntumaa pakkasasteista Salossa. (Prototyyppi haluaa olla vaatimaton ja kuva haluaa pysyä pienenä.)

Toukokuussa valmiita tyynyjä uhkasi sade ja teospäivää siirrettiin eteenpäin.

RAITIOVAUNULINJASTOT TAKAISIN

Maaliskuussa TAAG eli Turun Akateemisen Amatöörigrillaajat kävivät testiajamassa kalkitinkoneita, joilla vanhat raitiovaunureitit maalattaisiin takaisin - riippui vielä siitä, millaiset luvat saataisiin, voisiko maalaus olla pysyvä!

Kun varsinaisena teospäivänä toukokuisena yönä teos toteutetaan kalkitinkoneilla ja kalkilla, on kello jo yli kolmen yöllä kun saavutaan Tuomiokirkkosillalle.

PALLIVAHAN PITSIHUNTU

Maaliskuussa tämän kesän jännittävin retkikohteeni Pallivahan siirtolohkare näytti parhaat puolensa jo ensi visiitillä, vaikka lunta olikin yli polven.

Heinäkuussa järkäle sai päälleen kauniin pitsihunnun ja avajaisissa eväät maistuvat piknikpeitolla istuskellen harppumusiikin soidessa taustalla.

KAKOLA – PARAATIMATTO JOUTOMAALLE

Kakolassa luikerrellutta punaista paraatimattoa käytiin ensimmäistä kertaa mallaamassa paikoilleen sateisena kesäkuun sunnuntaina.

Alle kuukautta myöhemmin samalla paikalla helteisen ukkosilman vallitessa pidettiin avajaispuheita ja nostettiin mansikkamehumaljat kaikille 1059 matonkutojalle ja muille paraatimaton prosessissa mukanaolleille.

MAKUUVAUNUT - TAVALLISTEN TURKULAISTEN TUUTULAULUKUOROT

Huhtikuussa neuvoteltiin makuuvaunuissa huomioliivit päällä. Kuinka 3-4 -henkiset tuutulaulukuorot toimisivat junissa, kuljetaanko konnarin perässä? Milloin on eniten porukkaa matkalla?

Joulukuussa matka sujui mainiosti ja tuutulaulut soivat kauniisti hytistä toiseen.

KAUPPATORI - OODI ODOTUKSELLE & TAIDETTA KANSALLE

Helmikuussa Taideklinikan ensimmäinen teospäivä ja ensimmäistä kertaa Turku365 näkyy Kauppatorilla. Vuoden aikana kaupungin keskeisimmällä paikalla nähtiin myös muun muassa Taideklinikan ryhmiä kuten kansantanssi- ja -musiikkiryhmä Kiikurit, TAAGin raitiovaunureittien loppukiemurat sekä elokuussa joukko Turun Sunnuntaimaalareita.

Ulkoilmaosaston viimeinen iso teos ja Taidetta Kansalle -teltta täynnä taiteilijoiden lahjoittamia teoksia paketoituna odottamassa hakemuksien perusteella valikoituja taiteen vastaanottajia. -Ja viimeinen kerta kun Turku365 näyttäytyi Kauppatorilla.

TOIMISTO

Turku365-tiimi ja toimisto muutti Linnankatu 3:een lokakuussa 2010. Joulukuussa 2011 hahmoteltiin seinälle koko vuoden 2011 teoslakanaa.

Vuoden 2011 aikana teokset olivat siirtyneet seiniltä aivojen, käsien ja sydänten sekä naurujen ja hikikarpaloiden kautta kaupunkilaisten kokemukselliseksi pääomaksi.

Viimeinen lähtijä - muista sammuttaa valot! Kiitos tästä vuodesta.

Onnea löytöretkiin!

Benny Majabacka — Fri, 30 Dec 2011 08:28:47 +0000

Vuoden toiseksi viimeinen päivä on hyvä päivä laittaa piste monelle asialle. Jäljelle jää vielä yksi päivä aikaa muuttaa mielensä. Usein huomaa miettivänsä, mitä on oppinut menneenä vuonna tai mitä on tarttunut hihaan. Ihminenhän haluaa aina kehittyä. Tanssahtelu kaupunkitaiteen kanssa on avannut silmiäni moneen suuntaan, on ollut pakko ajatella pintaa syvemmältä ja sehän tekee terää. Yhtä ja toista olen aistinut taiteen tekemisestäkin, en kuitenkaan mitään, mitä ainakaan vielä voisin selkeästi määritellä.

Taidetta Kansalle -teoksen puitteissa otin yhteyttä yli sataan suomalaiseen taiteilijaan. Eräs taiteilija kertoi minulle, että taidetta tehdään juovuksissa, eikä siitä kukaan ole oikeasti kiinnostunut. Myös taiteilija sanoi, ettei oikeasti yritä sanoa mitään. Toinen ei oikeasti sanonut mitään, mutta hänen teoksensa sanoi. Kolmas taiteilija halusi teoksellaan auttaa niitä, ketkä ovat avun tarpeessa. Hänen teoksensa syntyi ympärillä olevasta hädästä ja vastasi siihen. Eräs ilmaisi itseään, sillä hän näki maailmassa kauneutta toisin kuin hän, joka luomuksellaan provosoi näkemään kauniin pinnan läpi syvempiä vaikuttimia. Oli niitäkin, joiden mielestä kulttuuripääkaupunkihanke riistää taiteilijoita lihottaen tuottajia ja sitten oli niitä, jotka sanoivat tämän olevan parasta herkkua pitkään aikaan.

Ehkä sittenkin ymmärsin jotain…kyse taitaa olla tarkkailusta; valpas silmä ja harjaantunut korva erottavat. Reagointi taas liittyy kombatibilismiin. Ehkä tämä johtaa kohdallani uuden vuoden lupauksiin? Jos näin käy, taide on tehnyt vahvaa työtä.

Läntiseltä rantakadulta Fortuna-korttelista, joka nimettiin onnen jumalattaren mukaan Turun palon päätyttyä siihen, löytyy kortteligallerian teos, jonka sanoin haluan toivottaa tuleviin päiviin onnea kaikille!

Vuosi huvipuistossa

Emmi Kantonen — Wed, 28 Dec 2011 10:55:13 +0000

Vuosi 2011 päättyy tähän. Kulttuurin tekeminen ja kokeminen omassa elämässäni ei lopu, mutta kyllähän Turku365 -teoksen hautaaminen silti tarkoittaa paljosta luopumista. Käytännössä en arjessani enää kohtaa vuoden aikana mukaan tavalla tai toisella liittyneitä ihmisiä. Lähes jokapäiväiset treffit taideklinikkalaisten ja heidän teostensa rakentamisessa auttaneiden hyvisten kanssa ovat ohi. Samoin viikkikset, tuottikset ja tyhy-päivät työryhmän kesken. Ja ne ison tuotannon mukanaan tuomat haasteet.

Haluan sanoa sydämellisen kiitoksen Turku365 -tiimille ja taideklinikkalaisille. Oli ilo huomata, miten matkan varrella mukaan tarttui muitakin tutuksi tulleita naamoja (kuten vaikka kaupunkitutkija Riina ja joka-paikan-avustaja Marjukka), kuin nämä teokseen mukaan “käsikirjoitetut” tyypit. Jaoimme hienoja kokemuksia hienojen ihmisten kanssa. Niitä muistellessa kaupunki ei voi tuntua vain tylsältä betoniviidakolta. Turku365:n maailmassa kaupunki nähtiinkin huvipuistona. Tuotantomme muistutti ainakin kevään teossuman keskellä vuoristoradan kyytiä, mutta mahtui puistoon muitakin laitteita. Tuoreempien tekijöiden jalat vähän kastuivat tukkijoessa, ennen kuin opittiin ottamaan oikea paikka ja asento. Törmäilyautoradalla kolhaistiin välillä vierellä kaahaavaa ja pää meni vauhdista pyörälle, kuin kahvikupeissa konsanaan. Yllätyksiä tupsahteli eteen kuin kummitusjunassa, muta onneksi iso osa niistä oli iloisia tai helposti selätettäviä. Maailmanpyörä avasi silmät katsomaan maisemaa uudella tavalla. Ja kun ei maltettu pitää kunnon lounastaukoa kipaistiin Lidlin pullallaareille.

Kiitos kaikille vuoden kanssani jakaneille.

Ja antoisia löytöretkiä Turuille ja toreille, huvipuistoihin ja hiippakuntiin, toivoo taideklinikan tuottaja Emmi Kantonen, joka lupaa vuodenvaihteen kunniaksi käydä näillä nettisivuilla nostalgisoimassa ja virkistäytymässä aina kun työt tökkivät tai mieliala on harmaa.

Kiitos ja kumarrus 365

Riku Lievonen — Sun, 25 Dec 2011 03:15:46 +0000

Omasta näkökulmastani juuri nyt loppuu paljon pidempi kuin yhden vuoden projekti. Ensimmäinen kalenterimerkintäni Turku 365 osalta löytyy huhtikuulta 2008, neljää kuukautta vajaa neljä vuotta sitten. Aika on suhteellinen käsite, toisaalta lyhyt, mutta tähän elämäntilanteeseen osuneena monia isoja elämänkäänteitä sisältänyt ajanjakso. Vuosi 2011 jää minulle mieleen todellisena ruuhkavuotena, jonka aikana tapahtui isoja asioita.

Vaikka Arjen löytöretkeilijöiden teokset on toteutettu pääsääntöisesti Turussa (kerran Salossa), eivät ne ole jääneet huomaamatta kaupunginrajojen ulkopuolellakaan. Olen ihastuttavan monissa keskusteluissa huomannut ihmisten puhuvan niistä. Uskallan väittää teoskokonaisuuden olleen kaupunkitaiteen saralla merkittävä virstanpylväs kansallisella tasolla.

Haluan nostaa maljan 365-tiimille. Meiju on ideoinut ja kehittänyt valtavan määrän teoksia, jotka on toteutettu kunnianhimoisesti, korkealaatuisesti ja voimia säästelemättä. Niissä näkyy tekemisen halu, eikä laadussa ole tingitty. Aina ei ollut helppoa, mutta lopussa seisoi kiitos, poikkeuksetta.

Kiitos ja kumarrus kaikesta tuesta ja avusta Turku 2011-säätiölle, Suomen kulttuurirahastolle, Opetus- ja kulttuuriministeriölle, Turun kaupungille, Kaupunki 365 ry:lle, Arjen löytöretkeilijöille, talkoolaisille ja kaupunkilaisille. On aika siirtyä kohti uusia arjen seikkailuja. Hyvää uutta vuotta!

Riku Lievonen

Viimeiset 122 päivää assistentin silmin

Meiju Lampinen — Fri, 16 Dec 2011 10:38:59 +0000

Alkuvuosi oli täynnä taideklinikan tapaamisia ja – mitä kaikkea muuta? Muistuta mieleesi kevään teoksia kurkkaamalla ensimmäinen “Assistentin silmin” -blogi, jossa pääset tutustumaan arjen löytöretkeilyn vuoteen taiteellisen puolen assisten kännykän kameraan tallentuneiden kuvien kautta.

Kakkosblogista ilmenee, että kesäkuukausia vauhdittivat installaatiot – tutustu blogiin täällä.

Kun kulttuurivuosi oli yli puolen välin, alkoivat myös arjen löytöretkeilijät pikkuhiljaa pakkaamaan niin psykomaantieteellisiä karttojaan kuin kokoamaan vuoden tekoja kirjoihin ja kansiin.

Tässä siis viimeiset 122 päivää assistentin kamerasta – pakkaamisen lisäksi mukaan mahtui vielä hienoja teoksia: Ehdotelmia Turun kaupunkikuvaksi, Kakolasta kajahtaa, Tuutulaulut yöjunissa ja Taidetta kansalle.

Viimeisen kerran puhelimensa kuvatiedostoihin sukelsi Meiju Lampinen,taiteellinen assistentti

Taide tuli kotiin

Meiju Lampinen — Mon, 12 Dec 2011 17:06:23 +0000

Minkälaisia tunnelmia oli taidepaketteja avattaessa?

Taiteen vastaanottajia pyydettiin lähettämään sähköpostitervehdys taiteen saavuttua kotiin, ja joidenkin vastaanottajien avaushetkeä käytiin taltioimassa videollekin. Tästä blogista pääsee kurkkaamaan vielä hieman näitä ainutkertaisia yllätyshetkiä.

Mitä hätkähdyttävää Niinan paketista paljastui?

Katso video tästä linkistä ja näät, kuinka avaustapahtuma ikuistettiin myös perhealbumiin.

Mitä Marko tuumi sovitellessaan teosta seinälle?

Klikkaa tästä niin pääset mukaan Markon tunnelmiin. Oliko valinta vaikea vai helppo? Oliko paketti tupla- vai peräti triplapaketoitu?

Sähköpostitervehdyksiä kotiin tulleesta taiteesta tuli jo heti lauantai-iltana. Ensimmäisten joukossa alla olevan kuvan lähetti Harri.

Tuija Teiskan teos "Bambi" löysi ainakin aluksi sijoituspaikan Harrin sohvanvierustalta kirjapinon päältä. Kavereita se sai heti tyynyistä, tuntuvat tulevan toimeen oikein mainiosti.

Tällainen viesti tupsahti myöhemmin marraskuussa teoksen sähköpostiin:
Terve

Saamani teos herätti minussa monia tunteita.

Sanaan “hä” liittyy muisto ihan kansakouluajoilta. Olin ensimmäisellä luokalla vuonna 1964, pienessä Piilijoen kansakoulussa paikkakunnalla nimeltään Kauvatsa. Opettaja kysyi minulta jotain mutta en oikein kuullut mitä niin kysyin vastakysymyksen, että “hä”? Opettajani ohjeisti minua, että vanhat äijät sanoo “hä” ei pienet tytöt.

Siitä asti olen ihan pelännyt “hä” sanaa ja nyt saan teoksen jonka nimi on “hä”.

Teokseen liittyi myös toinen “enne”. Tyttäreni vihittiin 17.09.2010 ja taittelin paperista n.70 perhosta hääkoristeiksi.

Ja vielä enneuni: 3 päivää ennen taulun saamistani näin unta, että minut oli kiedottu
vitivalkoiseen paperiin, vähän niinkuin muumio mutta ei tiukasti ja se tuntui ihan
hyvältä. Lensin unessa noin metrin korkeudella maasta.

Teos ripustettiin seinälleni ja itkin ilosta kun sitä katselin sillä se tosiaan herätti muistoja ja oli enteellinen. Syvä kokemus.

-Maarit

Nuorin taiteen vastaanottaja oli kuusivuotias Myrsky, jonka äiti lähetti myös kuvatervehdyksen sijoituspaikasta. Teoksen saatekirjeessä taiteilija oli toivonut, että teos päätyisi kotiin, jossa laitetaan hyvää ruokaa!

"Taiteen vastaanottaja 6-v. sanoo, että hyvää ruokaa tehdään, mutta epäterveellisempää saisi olla. Taulu olkoon siis äidin keittiössä, kunnes lapsi lentää sen kanssa pesästä."

Monet vastaanottajat tunsivat, että teos osui juuri oikeaan hetkeen.

Kiroileva siili -strippi odottelee Tiian työpöydän yläpuolella kehystämistä ja kerää katseita päivittäin kun tietokoneella työskennellään. "Sarjakuvan aihe on juuri elämäntilanteeseeni sopiva ja tekijän terveiset tulivat juuri oikeaan aikaan elämääni. "

Lopuksi vielä teospäivää kuvaavat terveiset Paketin nro 27 saajalta, Arilta:

Hei kaikki! Tapahtuma oli lähes täydellinen! Aluksi tapasin hyistä merituulta uhmaavan ystävällisen kuvaajan, sitten iski karmaiseva jännitys, kun toinen toistaan kauniimpia karvalakkeihin sonnustautuneita ystävällisiä seireeneitä ohjailivat, kertoivat tulevia tapahtumia, olivat iloisia ja tarjoilivat kuumaa nektariinia, päästivät kurkistelemaan aarrekammioon sekä töräyttelivät torvella.

Tunsin, että paketit olivat kauniita, mutta tyhjiä, olin epätoivoinen; sitten sieluni ja mieleeni valtasi täydellinen harmonia, tiesin mikä on minun lahjani.
Odotin viimeisen törähdyksen katsomatta pakettiini, kuunnellen tirehtööriä; hän luki runoa.

Otin paketin, siitä katsoi herrasmies numeron (27), kysyin mikä numero oli, hän
vastasi ensin, ettei sillä ole väliä, samalla oivalsin, että se onkin elämäni “puuttuva” numero,tai siis ainakin oli 14,5 vuotta sitten, kun lottorivissäni oli 30 eikä muutamaa senttiä lähes vieressä oleva 27!

Sitten jälleennäkeminen oli ihana, kun huomasin että kuvaaja kyllä kestää mitä vaan, aivan sama vaikka sieltä tulisi biljardipallon kokoisia jääkimpaleita, hän hymyilee ja hoitaa hommansa. Tunnen suunnatonta kateutta, tuollainen minunkin pitäisi olla, tarkemmin ajateltuani kuitenkin huomaan, että toimin aikalailla samalla
lailla oikeudenmukaisuuteen ja hymyyn luottaen.

Ai niin se paketti,se oli 100% minulle tarkoitettu!!!!!

Ystävällisin Terveisin Ari

Taiteilijat kummeina, vol 1-52

Emmi Kantonen — Wed, 07 Dec 2011 16:41:36 +0000

Meiju Niskalan käsikirjoittama kalenteri arjen löytöretkeilijöille sisälsi kaupunkitaiteen pariin ohjaavan ja inspiroivan tehtävän vuoden 2011 jokaiselle viikolle. Jokaiselle tehtävälle oli myös oma kummitaiteilijansa ja löytöretkeilyryhmänsä, joka teki esimerkkitoteutuksen tehtävästä näille nettisivuille. Kummien upeat tehtävätoteukset oli suorastaan pakko koota yhteen ja esitellä kerralla niiden koko käsittämättömän komea kirjo. Tässä esiteltävät toteutukset ovat kovin taiteilijoidensa näköisiä, vaikka osa loikkasi kauaskin tutulta mukavuusalueeltaan ja heittäytyi tehtävän vietäväksi myös toteutusmuodon myötä.

Ohessa muutamia esimerkkejä kummitaiteilijoiden toteutuksista, postauksen lopusta löydät linkit kaikkiin tehtäviin taiteilijoiden nimillä, sekä kuvagallerian.

Helmikuisessa Turussa kaupunkilaisia innostettiin Ulkoilmaosaston teoksessa matkataiteiluun paikallisbusseista löytyvien matkataidepostikorttien avulla. Valtaosa korteista jaettiin ystävänpäivänä vanhainkoteihin ja Ylioppilaskylän yksiöihin ystävänpäiväpartion toimesta. Viikon 5 tehtävän “luo matkataidetta” kummitaitelijana toiminut valokuvaaja Tuukka Kaila loi neulanreikäkamerallaan matkataidetta Helsingin raitiovaunuissa ja busseissa viikon ajan.

Kesän koittaessa tehtävätoteutukset alkoivat liittyä entistä vahvemmin ulkotiloihin. Toukokuussa paneuduttiin muun muassa sissipuutarhuroitiin (vk 18) ja harrastettiin luovaa katuloikintaa (vk 19).

Moni kummitaiteilija toteutti tehtävänsä itselleen luonteikkaimmalla tavalla. Esimerkiksi sarjakuvataiteilija Petteri Tikkasen äänimaisema sai leppoisan sarjakuvallisen muodon, kun viikon 24 tehtävänä oli tehdä kaupungin äänistä kartta:

Kesäkuussa lähetettiin kesätervehdyksiä tutuille toisten avustuksella (vk 26). Ohjaaja ja maailmanmatkaaja Pieta Koskenniemen kirje ystävälle lähti kohti Norjaan runsain ohjein varustettuna, eikä postimerkkejä tarvinnut nuoleskella kuoren kulmaan:

Synkän marraskuun piristykseksi tehtävänä viikolla 45 oli lamputtaa kaupunkia uuteen valoon. Kummitaiteilijana toimi muotoilija Erja Hirvi, joka valtasi valolla pienen palan asuinkulmiaan ja kutsui ystäviään ja naapureitaankin nauttimaan illasta:

Suurkiitos kaikille vuoden saatossa mukana olleille kummeille, hienoille taiteilijoille ja ajattelijoille!

Kummin nimeä klikkaamalla pääsee kurkkaamaan taiteilijan profiilin ja toteutuksen:

Kari Immonen, Inkeri Näätsaari ja Minna Sartes, Mimosa Pale, Jaana Haaksiluoto, Joel Rosenberg, Tuukka Kaila, Ajatushautomo Demos Helsinki, Ilmari Helin, Tatu Hiltunen, Anssi 8000, Mikko Rikala, Roope Lipasti, Sami Lukkarinen, Pirjo Yli-Maunula, Niina Repo, Janne Saario, Paavo Halonen, Riku Korhonen, Johanna Porola, Kalle Lehto, Tero-Petri Suovanen, Kalle Hamm, Timo Väntsi, Petteri Tikkanen, Antti Ahonen, Pieta Koskenniemi, Erikiva-kollektiivi, Tomi Tuominen, Timo Harju, Janne Masalin, Kimmo Modig, Kati Keskihannu, Antti-Juhani Manninen, Chrzu, Edvard Lammervo, Petri Sirviö, Jan-Erik Andersson, Tero Nauha, Risto Kuulasmaa, Mikko Kaukolampi, Minna Vainio, Saku Tuominen, Anette Kaukonen, Rosa Liksom, Erja Hirvi, Valtteri Lipasti, Cay Sevon, Tomi Suovankoski, Marja Susi, Aapo Korkeaoja

(lista päivittyy vielä viimoisilla tehtävätoteutuksilla vuoden 2011 loppuun mennessä)

PS. Kaikki arjen löytöretkeilyyn kannustavat viikkotehtävät löydät täältä. Kummitaiteilijoiden lisäksi mukana on ollut joka viikko tarha- tai kouluryhmästä koostuva löytöretkeilysakki luomassa oman toteutuksensa. Kurkkaa löytöretkeilyryhmistä kertova blogi täältä.

Arjen löytöretkeilyä á la kummikoulut ja -tarhat

Meiju Lampinen — Wed, 07 Dec 2011 14:32:13 +0000

Tähän mennessä arjen löytöretkeilijöiden viikkotehtäviä on ollut kokeilemassa noin 600 iältään 4-18-vuotiasta lasta ja nuorta ohjaajiensa johdalla. Päiväkotiryhmien, koululuokkien, erityis- ja aineenopetusryhmien sekä ylä- ja alakoululaisten kokeilemat viikkotehtävät ovat nyrjäyttäneet sekä heidän että heidän läheistensä arkea tänä vuonna niin Turussa kuin sen lähikunnissakin ja innostuipa loppuvuodesta mukaan myös muutama helsinkiläinenkin ryhmä!

Viikkotehtävät ovat osa Kalenteri arjen löytöretkeilijälle -kirjaa: siinä viikottaiset tehtävät liittyvät arjen löytöretkeilyyn, luovuuteen ja kaupunkitaiteen tekemiseen. Tehtäviä kokeilemaan kutsuttiin 52 löytöretkeilyryhmää sekä saman verran suomalaisia taiteilijoita ja ajattelijoita. Heidän toteutuksensa on julkaistu näillä sivuilla aina keskiviikkoisin.

Vuoden kuluessa löytöretkeilyryhmät ovat muun muassa tsuumanneet kameransa sattumataiteeseen, teroittaneet kynät minielämäkertojen kirjoittamista varten ja tuumineet lähiympäristönsä karttaa psykomaantieteily mielessään.

Klassikon koulun yläkoululaiset ja lukiolaiset kuvasivat sattumataidetta

Rieskalähteen koulun 9 H kirjoitti minielämäkerrat peruskoulun päättyessä

Paattisten koulun Paavolan yksikössä piirrettiin psykomaantieteellisiä karttoja oppilaille tärkeistä alueista

Toteutustavat tehtäville olivat moninaiset: piirroksia, valokuvia, videoita, runoja. Kekseliäisyys kukoisti kaikissa toteutuksissa – muun muassa valograffiteja taiteiliin joka alkuvuoden perjantai kunnes aamut kävivät liian valoisiksi, matkataide-tehtävä toteutettiin pulkkaillen ja arjen supersankarit toimivat muun muassa koulun keittolan väen apuna!

Paattisten koulun Kreivilän yksikön 1.A valotaiteili muun muassa kerroskakun, ilma-auton tai ufon, nuijapään ja linnun, kahdeksikon, omenan ja wc-pöntön sekä ruusun tai tippaleivän!

Pulkkamatkataidetta kokeiltiin Paattisissa

Luolavuoren koulun arjen supersankarit tuulettivat siivouksen lomassa!

Moision koulun 4b vei kiitoskortin muun muassa bussikuskille!

Kiitos kaikille tähän mennessä mukana olleille arjen löytöretkeilijöille:

(nimeä klikkaamalla pääsee kurkkaamaan ryhmän toteutuksen!)

Moision koulun 4a, Klassikon koulun kuvataideryhmät, Suikkilan koulun 4.lk, Turun Steinerkoulun lukiolaisten ruotsinryhmä, Paattisten koulun Kreivilän yksikön 2A, Paattisten koulun Paavolan yksikön 5-6 b, Valkeavuoren koulun teatteri-ilmaisun ryhmä, Paattisten koulun Kreivilän yksikön 1.A., Wäinö Aaltosen koulun 4b, Turun Normaalikoulun 4B, Moision koulun 4b, Pansion koulun 3b, Rieskalähteen koulun 7a, Pansion koulun valmot, Topeliuksen koulun 8A, Katariinan koulun D3, Moision koulun 6A, Steinerkoulun esikoululaiset, Pääskyvuoren koulun 5b, Rieskalähteen koulun 9H, Moision koulun 6b, Perhepäivähoitoryhmä Villa Leppis, Halikolon päiväkoti, Mukulax Hirvensalo, Kaskenmäen päivähoitoyksikkö, Rehtorinpellonkadun päiväkoti, Muksulanmäen päiväkoti, Koulukatu 12, Kymenlaaksonkujan päiväkoti, Nummenpakan koulun 3-4c, Vasaramäen koulun 4b, Puolalan koulun 6b, Luolavuoren koulun Aj-luokka, Luolavuoren koulun Aa-luokka, Turun Normaalikoulun 6A, Klassikon koulun 8.luokan tekstiilityön ryhmä, Raunistulan koulun 9B, Turun normaalikoulun 4c, Vasaramäen koulun 2b, Puolalan koulun 6e, Nummenpakan koulun 5-6c,

Kurkkaa lasten ja nuorten tehtävätoteutuksien maistiaiset alla olevasta kuvagalleriasta ja inspiroidu haastamaan vaikkapa naapurisi tämän viikon tehtävään ja antautukaa muiden johdatettaviksi! Päädytteköhän kenties lähikoulun joulumyyjäisiin vai ehkäpä kaupunginosanne järjestämään joululaulutapahtumaan?

PS. Kaikki arjen löytöretkeilyyn kannustavat viikkotehtävät löydät täältä. Löytöretkeilyryhmien lisäksi mukana on ollut joka viikko suomalainen taiteilija tai ajattelija luomassa oman toteutuksensa. Kurkkaa kummitaiteilijoista kertova blogi täältä.

Taiteesta ja kansasta

Meiju Niskala — Thu, 01 Dec 2011 17:05:02 +0000

Taidetta kansalle teos on nyt ohi ja suomalaisten taiteilijoiden teokset ovat matkanneet uusiin koteihin!

Teokseen etsittiin ensisijaisesti niitä, jotka tarvitsevat taidetta elämäänsä, eivätkä sitä syystä tai toisesta ole onnistuneet itselleen tätä ennen saamaan. Hakemuksia virtasi entisiltä kadunmiehiltä, köyhiltä, sairailta, vasta taiteeseen heränneiltä sekä sellaisilta jotka hakivat muistoa Kulttuuripääkaupunkivuodesta 2011. Näitä lukiessa kohosi useasti vedet silmiin: vilpittömyys, toivo ja taiteen tarve tekivät vaikutuksen kaikkiin hakemuksia lukeneihin henkilöihin.

Teoksessa oli monta osaa: ensimmäinen osa liittyi hakulomakkeen tehtävään miettiä taiteen tarkoitusta ja sen suhdetta omaan elämään ja yhteiskuntaan. Toisessa osassa, tapahtumallisessa teoksessa, käännettiin taiteen kohtaaminen nurinpäin verrattuna tavanomaiseen hankintaprosessiin: ihminen valitsi teoksen sokkona (tai antoi teoksen valita itsensä), jolloin ei ollut takeita siitä, tukisiko teos suoraan vastaanottajan maailmankuvaa tai esteettistä mieltymystä. Jokaisella teoksella, teolla tai hetkellä on elämässä kyky puhutella ketä tahansa, jos siihen antaa tilaisuuden. Kolmannessa vaiheessa ihmiset pääsivät peilaamaan teokseen omat toiveensa, halunsa ja maailmankuvansa.

“Taide on parempi peili kuin metallipinnoitettu lasi. Siitä voi aina aamuisin tarkistaa onko asenne kohdallaan.” kirjoitti eräs hakija. Vaikka lähes kaikissa hakemuksissa toivottiin uutta näkökulmaa maailmaan, onnistuivat jotkin teokset myös hätkähdyttämään vastaanottajien elämää. Tämä puolestaan on synnyttänyt keskustelua siitä, mihin hyvä taide oikeastaan tavallisen ihmisen elämässä voi konkretisoitua.

Ohessa vielä muutama kuva pakettien sisältä paljastuneista teoksista ja uusista kodeista, sekä kaksi valokuvaaja Tuukka Kailan ottamaan kuvaa heti teospäivänä. Lisää kuvia ja keskustelua on varmasti tulossa vielä lähiaikoina!

"Moi! Tuija Teiskan teos "Bambi" löysi ainakin aluksi sijoituspaikan sohvanvierustalta kirjapinon päältä. Kavereita se sai heti tyynyistä, tuntuvat tulevan toimeen oikein mainiosti. Mahtavaa!" Harri Herrala

"Hei taas! Sain Noora Isoeskelin teoksen sarjasta "Sata yritystä piirtää David Lynch". Alkuun teos oli sylissäni ja lähellä sydäntäni. Kun olin aikani pidellyt sitä, raaskin laittaa sen olohuoneemme seinälle. Siinä se on sopivasti saman sävyisten verhojen vieressä arvoituksellisen näköisenä." Jouko Pukki

"Hei! Kiitokset lauantaista! Löysin paketin sisältä hurmaavan teoksen.Teospaikka löytyi heti luontevasti, ei tarvinnut miettiä sen enempää. Kuva on otettu läheltä, eli se patsastelee pianon päällä." Sirpa Ojala

"Silmät kaipaa taidetta. Pöydällekin mahtuu. Lattiallakin on tilaa. Kaikki ajattelemisen aihe on aamulla hyväksi. " kirjoitti hakemuksessaan Satu Salovaara, ja poseraa kuvaajalle taustalla pyörivän Ville Pirisen demonauhan tunnelmissa heti paketin avaamisen jälkeen.

Veikko Karski on siviiliammatiltaan lääkäri, joka tutkii taiteen vaikutuksia hyvinvointiin. Kuvassa etsitään paikkaa Pesusienimiehelle heti paketin avaamisen jälkeen.