Kaarinan Valkeavuoren koulun teatteri-ilmaisun ryhmäläiset tutustuivat tuntemattomiin ystävänpäivän kunniaksi ja dramatisoivat kohtaamisista pieniä esityksiä. Ihmisiä kohdattiin bussipysäkeillä, työharjoittelussa, koiraa ulkoiluttaessa, hississä, kahviloissa ja kaupoissa. Alla oppilaiden kirjoittamia kertomuksia kiinnostavista kohtaamisista.
“Olimme viikolla 6 Turun keskustassa Stockmannin ruokakaupassa vihannesosastolla, jossa kysyimme tuntemattomalta naiselta apua vihannesten tunnistamisessa. Nainen oli keski-iän ylittänyt rusehtava hiuksinen, elegantti nainen. Kysyimme häneltä mikä vihanneksista oli palsternakka. Nainen tuli innolla näyttämään oikean vihanneksen ja kysyi mitä olemmme kokkaamassa. Vastasimme että teemmme lihakeittoa. Hän alkoi ehdottelemaan kaikkia mahdollisia vihanneksia todella innoissaan ja oli innolla mukana pohtimassa paljonko mitäkin tarvitaan ja antoi hyvät vinkit jokaiseen vihannekseen, hän kysyi mitä lihaa käytämme ja me vastasimme että jauhelihaa ja hän oli vähän pettynyt. Keskustelimme jonkun aikaa ja hän alkoi neuvoa miten keitto kannattaa kypsentää. Emme olisi olettanut että näin pienestä asiasta voi syntyä niin suuri hauska keskustelu.
Samassa kaupassa nuorempi nainen oli todella nyrpeänä kysyessämme appelsiineista, ja hän lähti nopeasti pois paikalta.
Hansakorttelin aulassa kysyimme nuorelta boheemilta naiselta miltä eräs hajuvesi haisee. Meillä oli pullo kädessä ja hän haisteli innoissaan hajuvettä ja vastasi rehellisesti että tuoksu oli hieman erikoinen. Lopuksi esittelimme itsemme ja toivotimme hauskat päivänjatkot.
Sokoksen hisseissä aloimme juttelemaan vanhalle eläkeikäiselle naiselle päivän kuulumisia, ja hän ilahtui suuresti ja vastasi että hänelle ei koskaan nuoret iloiset tytöt tule juttelemaan. Ja sitten hän jatkoi matkaansa tyytyväisenä.
Sokoksen kolmannessa kerroksessa menimme juttelemaan juuri eläkkeelle päässeelle naiselle, ja esitimme että hän olisi jokin meidän tuttumme. Asiasta syntyi valtava keskustelu ja hän luuli aluksi että olisimme hänen joitain entisiä neuvolapotilaita hänen työpaikaltaan. Hän kertoi että hän on Raunistulasta kotoisin ja että hän tykkää turusta todella paljon ja kaikki vanhat talot on upeita. Hän oli juuri käynyt ostamassa Turkua koskevan kirjan. Keskustelimme myös teattereista paljon ja kerroin että olimme menossa juuri omiin teatteriharjoituksiin. Puhuimme myös monista ajankohtaisista asioista ja toivotimme hauskat päivän jatkot.
Sokoksen ruokakaupassa menimme myös tuntemattomalle esittämään että tuntisimme hänet. Siitä syntyi kovat naurut kaikille. Ja nainen sanoi tämän ”erehdyksen” olevan hauska päivänpiristys.
Sokoksen ruokakaupassa tiputimme oman hanskamme ja kysyimme edessämme olevilta italialaisilta ihmisiltä onko hanska heidän. Syntyi hieman sekava tilanne koska he eivät puhuneetkaan suomea.
Menimme istukskelemaan Sokoksen 1. kerroksen penkeille, jossa istui mies ja nainen. Menimme istumaan heidän väliin ja aloimme keskustelemaan keskenämme päivästämme. Yhtäkkiä kysyin naiselta “No, miten sinun päiväsi meni?” ja siitä nainen innoistui ja aloimme keskustelemaan yhdessä päivästämme ja kaikista muista asioista. Nainen oli oikein mukava ja hän oli hyvin kiitollinen, kun aloimme keskustelemaan hänelle.
Sokoksen ruokakaupassa kysyimme mieheltä joka oli gluteenittomien ruokien osastolla, eräästä tuotteesta onko se gluteeniton ja siitä hän hieman epävarmasti vastasi ja keskustelimme tuotteista vielä hetken.
Jätimme myös lappuja joissa on oma nimemme ja jokin tervehdys ja joissain puhelin numeromme. Ei ole vielä ainakaan tullut yhteydenottoja.
Tervehdimme myös vastaan tuevia ihmisiä hieman huonolla menestyksellä, koska ihmiset eivät moikannneeet ollenkaan ja olivat vihaisen näköisiä.”
-Jasmin Rinne, Venla Huhtinen, Janina Vihanto
“Tutustuin viime viikolla tuntemattomaan ihmiseen ollessani koiran kanssa lenkillä. Vastaan tuli nainen, jolla oli myös koira, ja aloimme jutella kaikennäköistä. Kysyimme toistemme koirista iän, rodun, sukupuolen ja onko kiltti vai ei. Nainen oli todella mukava ja jaksoi jutella kanssani hetken. Kun naisen piti jatkaa matkaa, toivotimme toisillemme hyvät päivänjatkot.”
-Julia Leinonen
“Viime viikolla tutustuin tuntemattomiin ollessani Turun keskustassa. Koska olen venäläinen, onnistuin puhumaan todella huonoa englantia tuntemattoman kanssa, esitin turistia. Sanavarastossani olivat sanoja kuten “Helo, mai name iz Alinka and mne nuzna litle help, thiz iz hard, bud can you show mne wher her magazin?” Hän ei saanut melkein yhtään selvää minun sanoistani mutta yritti kovasti ohjata kuitenkin minua sinne minne olisin halunnut “päästä”. Minun mukana oli kaverini Daniela, hän tunsi tuntemattoman, mutta hän odotti kulman takana, jottei tuntematon tajuaisi ideaani. Daniela vain alkoi nauraa, kun kävelin kauemmas tuntemattomasta ja aloin puhua puhelimessa hyvin suomea. Kun en pystynyt enää pidättämään nauruani, aloin puhua suomea tuntemattomalle. Tuntematon ei tajunnut ollenkaan mitä oli meneillä, sitten kaverini tuli kulman takaata, ja me selitimme yhdessä asian, tuntematon alkoi vaan nauraa ja sanoi minulle, että se oli todella hyvä yritys, sillä hän uskoi. 
Toinen kertani tapahtui bussipysäkillä. Tulin bussipysäkille kiireisenä ja siinä seisoi tyttö. Kysyin häneltä, että onko bussi mennyt ohi ja kestääkö vielä kauan. Hän kertoi ettei nähnyt bussia, vaikka oli seissyt pysäkillä puoli tuntia jo. Hän alkoi kertoa, että ulkona on kauhean kylmä ilma ja että olisi kivaa, jos bussi tulisi. Sanoin hänelle olevani samaa mieltä ja aloin kertoa tytölle miten bussit tykkäävät myöhästyä tai voivat olla tulemattakin. Aloimme vaan naureskelemaan. Bussin tultua istuimme bussissa vierekkäin, aloimme jutella koulusta. Tyttö kertoi opiskelevansa Tsykissä, toisella luokalla. Hän kertoi mitä kaikkea kivaa siellä oli tapahtunut, esimerkiksi Tsykissä oli mennyt lämmitys rikki ja sen takia kaikki luokat olivat todella kylmiä. Se oli syy miksi he pääsivät aikaisemmin koulusta pois. Kerroin myös mitä koulua käyn ja onko meillä välillä mitään hauskaa täällä. Aloitimme puhumaan tunneista, kerroin, että fysiikan tunnit ja matematiikan tunnit ovat minulle raskaita. Tyttö sanoi fysiikan olevan helppoa, sillä siinä ei tarvitse kuin laskea ja matikassa myös, mutta kemiassa pitää opiskella kaikkea muutakin. Tyttö kertoi menevänsä isän luokse, Kairiskulmalle. Hän painoi nappia ja sanoi, että olisi kiva tavata uudelleen.
Nyökkäsin ja bussi lähti eteenpäin. Näin olin tutustunut tuntemattomiin.”
-Alina Kouru
“Tutustuin viime viikolla tuntemattomiin olessani työharjoittelussa. He olivat siivojia samassa työpaikassa jossa olin työharjoittelussa toimisto-osastolla. He olivat molemmat nuoria naisia, toinen heistä oli myöskin työharjoittelussa. Kun eksyin väärälle osastolle, ja näin heidät aloin jutella heille. He molemmat olivat perheettömiä kakskymppisiä naisia, joilla molemmilla oli koira. Toinen asui Turussa ja toinen Paimiossa. Toisella oli autonajokortti ja toisella oli inssiajo viikon päästä. Emme ehtineet jutella kovinkaan paljon, koska piti mennä jatkamaan töitä.”
-Salla Viitanen
“Tutustuin tuntemattomaan Kaarinan bussi pysäkillä. Kysyin häneltä mihin hän on matkalla ja puhuimme paljon muuta myös ja bussi matkanki aikana puhuimme siihen asti että jompi kumpi lähti. Toivotin lopussa hyvää ystävän päivää ja päivän jatkoja.”
-Janita Villisi
Aivan mahtavia juttuja! Toivottavasti jatkatte tuntemattomiin tutustumista myös projektin jälkeen – melkein mikään ei piristä arkea enemmän kuin yllättävä yhteys aivan tuntemattoman ihmisen kanssa.