Terve kaupunkilaiset,
tällä viikolla pohditaan kaupunkinormeja!
Kun kuulen sanan normi, nyrpistän nenääni, vähän. Siis jo ennen kuin edes ehdin ajatella asiaa, olen jo periaatteellisesti normia vastaan. Ehkä olen luonteeltani vastarannankiiski. Tai sitten en pidä säätelystä.
Ensiksi tulevat mieleen kylähullut. Heitä löytyy joka kylästä ja kaupunginosasta, erikoisia hahmoja, jotka kaikki tietävät, mutta lähes kukaan ei varsinaisesti tunne. He ovat tavallaan yhteistä omaisuuttamme, julkkiksia ja antijulkkiksia yhtä aikaa. Aika usein he ovat laitapuolen kulkijoita (kuten Raunistulan hidas mies, 80 sentin Pasi tai Turun ruskea mies) mutta eivät toki aina (Frederik, Ben Zyskowicz tai Kike Elomaa). Yhteisö ja sen jäsenet tarvitsevat sekä heidän erillaisuuttaan määritelläkseen itseään (tavalliseksi) ja yhtä lailla heissä näyttäytyvää vapauden tai erilaisen olemisen tavan mahdollisuutta.
Kylähullut ovat ääritapauksia. Samoin rikokset ovat tekoina ääritapauksia. (Jatkan siis nyrpistelyä, ajatukseni käy itsestään normeja vastaan.) Rikos ei riko vain lakia, se rikkoo samalla myös normia.
Mutta ehkä olisi mielenkiintoisempaa kuitenkin käydä normien rajapintoja, kuin suoraan rikkoa niitä vastaan. En edes tiedä miksi rikkoisin normeja vastaan, ehkä kiukutellakseni, tullakseni näkyväksi. Mutta en ehkä halua näkyä sillä tavoin. Haluan aina tekosyyn näkymiselleni. Hyvinä tekosyinä toimivat esimerkiksi taideteos tai työ. (Kylähulluilla ei ole tekosyitä.) Ja mitä normia vastaan sitten? Niitä on niin paljon. En osaisi edes valita.
Normien ongelmathan kai sijaitsevat niiden rajoilla, teoissa ja tapahtumissa, joista ei oikein osaa sanoa, onko tuo nyt ihan ookoo. Näillä rajoilla toimiminen ei yleensä vahingoita ketään, eikä suoraan ehkä hyökkääkään ketään vastaan. (Paitsi ehkä normipoliiseja, niitä paheksujia ja päivittelijöitä, joita löytyy joka piiristä ja yhteisöstä.) Miksi silloin niin ei saisi tehdä? Näin siis normin rajapintojen löytäminen ja käyminen saattaisivat ehkä valaista koko asiaa laajemmalti, ja mahdollistaisivat keskustelua siitä. Normi voisi tavallaan paljastua.
Käytännön ihmisenä mietin heti, että miten tämän sitten tekisi, missä näen normien rajapintoja. Teen listan. Tässä seuraavana on sen pohjalta syntyneitä ehdotuksia, jotka tarjoan vapaasti kaikkien käytettäviksi ja kokeiltaviksi. Ne ovat pieniä teoksia itsessään, joten valitse omasi ja ryhdy taiteilijaksi!
Ota tuolit, pöytä ja mukavia ystäviä mukaan, istu iltaa kauppatorilla.
Istu sovituskoppiin ja sulje silmät hetkeksi. Hengitä. Mikä on se sovitus, joka sinulle tässä tarjotaan?
Osta kaupasta täysi ostoskärryllinen omenoita.
Kanna sohva läpi kaupungin. Istu lepäämään, kun siltä tuntuu.
Koristele poliisiauto. Serpentiini, ilmapallot ja peltipurkit vetokoukussa ilahduttavat varmasti. Maali ei. Söpölle poliisille voit jättää myös viestin!
”Sakota” poliisiautoja, lappuliisan tai vartijoiden autoja.
Pidä piknik ostoskeskuksessa. Rentoudu.
Maalaa ”jalankulku kielletty” -kyltti ja ripusta se metsäpolulle tai pururadalle.
Keksi oma liikennemerkki.
Heiluta ruutulippua moottori- tai maantien varressa.
Ota pyyhe, uikkarit, hyvä kirja ja kylmää juotavaa mukaan ja mene ottamaan aurinkoa kävelykadulle. Voi olla mukavampaa mennä yhdessä kavereiden kanssa. Silloin voi myös ottaa erilaisia seurapelejä mukaan!
Istu Stockmannin lattialle sitomaan kengännauhoja.
Lisää kirjakaupassa kirjaan sivu, joka siitä tuntuu puuttuvan.
Osta samalla kondomeja ja nuppineuloja. Tai raskaustesti ja henkari. Tai mehua ja silmätippoja.
Mene pankkiin tai Kelaan tekemää omia töitäsi tai viettämään vapaa-aikaa.
Kirjoita katuun.
Spraymaalaa irtokiviä keskustassa.
Hauskaa viikkoa kaikille!
Antti-Juhani Manninen
Suuntaan tänään Kelaan, sovituskoppiin ja Stockmannille.
Vietätkös Kelassa työ- vai vapaa-aikaa? Sovituskopeista Lindexillä on pehmein lattia