Autotalliproggis
Kaikki alkoi siitä että lähdin Savoon ostamaan Volvo Duettia.
Ja siitä että eräänä aamuna löysin tuulilasinpyyhkimen alta viestin, jossa kysyttiin tarvitsisinko tallipaikkaa. Tarvitsinhan minä.
Ajattelin sitten valaista rakennuksen ja pistää samalla pienet kekkerit omaan talliini. Teippasin seinään arkkitehti Väinö Vähäkallion vanhat piirustukset ja muutaman kuvan talleista.
Tarjosin vähän viiniä, soitin levyjä ja kutsuin kavereita ja taloyhtiön porukkaa ihmettelemään. Tallissa oli leppoisaa; keskustelu kulki omia ratojaan, esim. onko englannin kielessä vastinetta sanalle vitutus tai myötähäpeä.
Levyjä oli vaan muutama mukana, taidettiin kaikkia soittaa. Hurriganesin Hot Wheels, Niemisen ja Litmasen uusin, Sly & the Family Stone, Reijo Kallio. Paitsi ”Hopeinen Kuu” jäi soittamatta. Sitten oli joku Desert Blues-levy ja Vesku Loiri unohtu kotiin.
Talleista kuultua:
”Kun Fleminginkadun ja Franzeninkadun kulmatonttia 1925 rakennettiin, autot tekivät voimallisesti tuloaan. Niinpä Franzeninkadun puolelle valmistuikin pitkä matala rakennus autotalleiksi, joihin johtivat koristeelliset ovet. Kysyntä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi suuri, mistä syystä autotalleihin 1930-luvulla sijoittui joukko ns.diverssikauppoja, vanhojen vaatteiden puoteja. Vanhat juutalaispapat istuskelivat myymälöittensä edustalla ja pilkottuja klapeja oli myös kaupan.”
(Kaija Nenonen-Kirsti Toppari: Herrasväen ja työläisten kaupunki; Helsingin vanhoja kortteleita 2, 1983)
