Taidetta kansalle teos on nyt ohi ja suomalaisten taiteilijoiden teokset ovat matkanneet uusiin koteihin!
Teokseen etsittiin ensisijaisesti niitä, jotka tarvitsevat taidetta elämäänsä, eivätkä sitä syystä tai toisesta ole onnistuneet itselleen tätä ennen saamaan. Hakemuksia virtasi entisiltä kadunmiehiltä, köyhiltä, sairailta, vasta taiteeseen heränneiltä sekä sellaisilta jotka hakivat muistoa Kulttuuripääkaupunkivuodesta 2011. Näitä lukiessa kohosi useasti vedet silmiin: vilpittömyys, toivo ja taiteen tarve tekivät vaikutuksen kaikkiin hakemuksia lukeneihin henkilöihin.
Teoksessa oli monta osaa: ensimmäinen osa liittyi hakulomakkeen tehtävään miettiä taiteen tarkoitusta ja sen suhdetta omaan elämään ja yhteiskuntaan. Toisessa osassa, tapahtumallisessa teoksessa, käännettiin taiteen kohtaaminen nurinpäin verrattuna tavanomaiseen hankintaprosessiin: ihminen valitsi teoksen sokkona (tai antoi teoksen valita itsensä), jolloin ei ollut takeita siitä, tukisiko teos suoraan vastaanottajan maailmankuvaa tai esteettistä mieltymystä. Jokaisella teoksella, teolla tai hetkellä on elämässä kyky puhutella ketä tahansa, jos siihen antaa tilaisuuden. Kolmannessa vaiheessa ihmiset pääsivät peilaamaan teokseen omat toiveensa, halunsa ja maailmankuvansa.
“Taide on parempi peili kuin metallipinnoitettu lasi. Siitä voi aina aamuisin tarkistaa onko asenne kohdallaan.” kirjoitti eräs hakija. Vaikka lähes kaikissa hakemuksissa toivottiin uutta näkökulmaa maailmaan, onnistuivat jotkin teokset myös hätkähdyttämään vastaanottajien elämää. Tämä puolestaan on synnyttänyt keskustelua siitä, mihin hyvä taide oikeastaan tavallisen ihmisen elämässä voi konkretisoitua.
Ohessa vielä muutama kuva pakettien sisältä paljastuneista teoksista ja uusista kodeista, sekä kaksi valokuvaaja Tuukka Kailan ottamaan kuvaa heti teospäivänä. Lisää kuvia ja keskustelua on varmasti tulossa vielä lähiaikoina!