Turun Sunnuntaimaalareiden hallitus on kokoontunut Taideklinikalle pyhäinpäivän aattona ja ilta on jo pimeä. Klinikan pöytien ylle on viritetty lisävalo ja sen alla yksi sunnuntaimaalareista huikkaa: ”Hieno hetki, kun ei tiedä mitä odottaa.” Videotykiltä katsottujen kaupunkitaide-esimerkkien jälkeen Taideklinikan mahdollisuudet alkavat hahmottua. Maalarit toteavat tulleensa klinikalle voidakseen ilahduttaa taiteella ihmisten kiireistä arkea sekä kertoakseen olemassaolostaan myös muille ehkä vielä kotonaan pöytälaatikkoon maalaileville harrastajille.
Sunnuntaimaalarit haluavat korjata julkista tilaa taiteen avulla, olla ihmisten keskellä arjessa ja kaunistaa rumia paikkoja. Rumien paikkojen pikakorjaus saa kannatusta koko läsnäolevalta maalarijoukolta ja ehdimme vielä miettiä yhdessä sekä erilaisten tekniikkojen mahdollisuuksia että kuinka saisimme mahdollisimman monta sunnuntaimaalaria mukaan kesäkuussa toteutettavaan teokseen.
Esiin nousee myös pulma: kun maalausta on harrastanut jo hyvän tovin, ei uusille teoksille enää tahdo löytyä tilaa omalta eikä sukulaistenkaan seinältä. Turku365-kaupunkitaideteoksen toisessa osiossa, Ulkoilmaosastolla, on tulossa syksyllä 2011 Anna taidetta -teltta, jossa suomalaiset taiteilijat lahjoittavat luonnoksiaan ja teoksiaan paketoituna hyvään kotiin. Meiju Niskala ehdottaa, että Sunnuntaimaalarit voisivat osallistua ideaan paketoimalle teoksiaan anna taidetta -hengessä löydettäväksi aiemmin samalla viikolla. Idea saa innostuneen vastaanoton ja sekä kesäkuista teosideaa että tätä päätetään esitellä Sunnuntaimaalareiden joulukuisessa Kritiikki-illassa.
Seuraavaksi siis tapaamme Sunnuntaimaalareiden toimitiloissa ja jokainen hallituslainen otti haasteen vastaan innostaa mukaan ainakin kymmennen kanssamaalaria!
Terveisin Meiju Lampinen, taideklinikan assistentti jonka seiniä koristavat kummitytön maalaukset
