Viime kerralla klinikalla syntyneet kolme ideaa tuottivatkin Anulle ja Veeralle lukuisia ideoita lisää erilaisista kiinnostavista rakenteista. Palapelit, pullopostit ja jatkotarinat vilisivät kaksikon puheissa eilen tavatessamme. Edelleen mietittiin, mikä voisi olla teoksen statement. Mitä he haluaisivat teoksellaan sanoa, viestittää muulle maailmalle?
Usein intohimo tehdä jotain lähtee itselle tärkeistä asioista. Opiskelijoiden Turussa rakkaita paikkoja ovat Vartiovuorenpuiston sopit, joissa ei tarvitse tehdä yhtään mitään, ajatusten voi antaa vapaasti olla. Toisaalta jännitystä herättää Raunistulan rautatiesilta, jota ihmiset käyttivät kulkureittinään, vaikka sitä kuinka yritettiin aidata. Mitä muuta tärkeää juuri Turussa on? Lempeitä ihmisiä, vanhoja kivitaloja, puutaloalueita – Turku on ylipäänsä ihmisen kokoinen kaupunki.
Mitä Turusta voisi kertoa maailmalle?
Iso post it-lappu eteen ja kymmenen minuuttia aikaa! Tavoitteena on kirjoittaa ainakin vähintään sata asiaa, joiden olemassa olosta Turussa olisi mahtavaa kertoa muulle maailmalle. Kymmenessä minuutissa vihreille papereille kirjautui yhteensä kolmisenkymmentä havaintoa aina Vartiovuorenmäen lepakoiden siipien suhinasta Kauppahallin kivetyn polun askeltamiseen. Kotitehtäväksi tulee kirjoittaa vielä toiset samanmoiset lisää ja miettiä, kuinka vaikkapa ihmisen kokoisen kaupungin voisi konkretisoida. Onko se pala moneen kertaan paikattua pyörän sisäkumia tai kantapäästä kuluneet tennarit?
Anun ja Veeran Taideklinikan teos sai ilahduttavan sisältösiemenen ja raamit. Toteutustapaa ja rakennetta pohditaan lisää ja paljastetaan teillekin ensi kerralla, nyt voin jo iloksenne ilmoittaa, että teos tullee ensi-iltaansa elokuun loppupuolella.
Terveisin Meiju Lampinen, Taideklinikan assistentti, joka kysyy teiltä, mitä ottaisitte kotikaupungistanne mukaan kuuhun?
