Otin vastaan tehtävän mielihaluharhailla ja sovelsin sitä aineenopettajan puitteisiin sopivaksi. Löytöretkeilijät olivat lukiolaisia (13 kpl), jotka vielä ruotsin tunnille saapuessaan kuvittelivat tulevansa tavanomaiselle oppitunnille. Ensimmäinen ryhmä lähti matkaan aamuhämärässä, toinen harhaili juuri ennen lounastaukoa. Tämä näkyy mielestäni myös kokemuksissa: siinä missä koulupäivän aikainen harhailu koettiin piristävänä, ei aamuharmaa Turku saanut kuljeskelijoita inspiroitumaan yhtä hyvin.
Näin kaikki tapahtui, tervetuloa mukaan!
1. oppitunnin tehtävänanto:
Sinulla on 25 minuuttia aikaa harhailla mielihalujesi mukaan koulun lähiympäristössä. Älä päätä etukäteen minne kuljet. Kun aika on mennyt, palaa koululle. Merkitse oheiseen karttaan reittisi ja kaikki kohdat, joissa pysähdyit sekä pysähdysten syyt.
2. oppitunnin tehtävänanto:
Tee harhailustasi kuvia ja tekstiä käyttäen työ, jonka tyyli on varsin vapaa. Työn teksti kirjoitetaan ruotsiksi. Vastaa lisäksi asetettuihin kysymyksiin (ohessa) suomeksi.
3. oppitunnin tehtävänanto:
Viimeistellyt työt asetetaan käytävään muiden nähtäväksi. Harhailusta kerrotaan parille ruotsiksi, ja opettajan kanssa yhdessä käydään läpi harhailun herättämiä ajatuksia. Yhteenvetoraportin nettisivuille kokoaa aineenopettaja.
Alla esitetyt kysymykset sekä vastaukset kootusti. Ohessa myös muutamia kuvia työskentelystä, jo valmiista töistä sekä löytöretkeilijöistä. Suorat sitaatit ovat lainauksia opiskelijoiden vastauksista.
Mitä ajatuksia harhailu sinussa herätti?
Harhailu koettiin sekä rauhoittavaksi, kivaksi ja mielenkiintoiseksi, että tylsäksi ja jotenkin oudoksi. Sen koettiin – luonnollisesti – tuovan vaihtelua kouluarkeen ja virkistävän. Vain yksi opiskelija mainitsi harrastavansa tämänkaltaista kuljeskelua. Muutamat korostivat, että eivät saaneet homman juonesta kiinni. Useimmille kokemus oli positiivinen.
“En tajunnut harhailun pointtia.”
“Ajattelin kukkasia.”
“Löysin uusia hienoja katuja.”
Mitkä mielihalut ohjasivat kulkuasi?
Yksinäisten hiljaisten kujien kutsu, söpöt pienet polut ja hiljaisuus; paikat, jotka vaikuttivat rauhallisilta. Opiskelijoiden joukossa oli eräs, joka huomasi kulkunsa ohjautuvan tutulta, kodinomaiselta muistuttavien asioiden kautta. Monella oli päinvastoin halu etsiä ja löytää uutta. Joissakin kohdin harhailijoiden mielihalut olivat konkreettisia: vessahätä, juotavaa tai syötävää, lämpöinen paikka. Yksi opiskelijoista innostui mahdollisuudesta päästä “vihdoin katsomaan sitä vanhaa matkalaukkua, joka on lojunut sen roskiksen vieressä koko talven.”
“Harhaillessa huomasi enemmän asioita ympärillään.”
raportin kokosi aineenopettaja Sanna Laitila
Hieno huomio erityisesti tuo lojuvan matkalaukun huomio!