Oli haastavaa ja hauskaa miettiä, kenelle kirjoittaisin HITAASTI – tällä kertaa lähes kävelyvauhtia! – etenevän viestin, siis paperisen kirjeen. Tykkään kirjoitella kavereiden kanssa, pidän yleensäkin kirjoittamisesta. Viime vuodet olen kuitenkin keskittynyt viestittämiseen vain joko tietokoneella tai kännykällä. Facebookissa käyn henkilökohtaista kirjeenvaihtoa tuttujen kanssa silloin tällöin, kun taas kännykkäkirjoittelu on arkikauraa. Pidän sen nopeudesta ja tiiviistä koodauksesta joskin vastaanottajan mukaan voin laatia täysiäkin lauseita ja harrastaa korrektia suomenkieltä – olen nopea näppäilijä!
Tehtävä tuntui alussa työläältä, kunnes keksin kirjeen saajan, Vardössä asuvan valokuvaajatuttuni Sonja Siltalan. Tutustuin häneen jokunen vuosi sitten Norjan Vardössä, missä hän on asunut vuosia, ensin läänintaiteilijana, sittemmin kirjastossa valokuvien käsittelijänä ja arkistoijana. Sen lisäksi, että Sonja on mukava tyyppi, ihastuin hänen valokuviinsa kveeneistä, pohjois-Norjan suomalaissiirtolaisista. Tapasimme vähän myöhemmin uudestaan Rovaniemellä hänen kveenikirjansa ja siihen liittyvän valokuvanäyttelyn avajaisissa. Mietin, vieläkö hän asuu Vardössä ja saavuttaako kirjeeni häntä…
Olispa hirmu hauskaa kuulla, milloin tämä kirje päätyy perille! Toivon kovin että päätyy!