Sataa on harmaata, jalkaudun harhailemaan…
Katson ulos ikkunasta. Sataa vettä ja on synkkää.
Katseeni kääntyy kohti houkuttelevaa sohvan nurkkaa ja huopaa.
Olen kahden vaiheilla, lähteäkkö harhailemaan sateeseen vai lyöttäytyä yhteen sohvan ja huovan kanssa. Valitsen sateen ja harhailun.
Puen sadeasun, otan puhelimen taskuun ja astun ovesta ulos ajatukset harhaillen. Huomaan seisovani keskellä kaatosadetta pohtien mikä on mielihaluni, mitä kohti haluan kulkea. Päätän lähteä kulkemaan sinne minne jalkani vievät pysähtymättä, kunnes kohtaan jotain joka pysäyttää minut.
Kävelen pää tyhjää täynnä kunnes ajatukseni pysäyttää jokin värikäs keskellä kaikkea synkkyyttä. Kuljen sitä kohti ja huomaan saapuneeni työmaalle, jonka edessä on kyltti. Kyltissä on kirkkaan punaisella kirjoitettu “työm. toimisto B-rappu”. Ah kuinka piristävää. Näin ollen huomaan ajatusteni selkityneen ja mielihaluni löytyneen, värit.
Lähden kulkemaan eteenpäin etsien väripilkkuja sateen ja harmauden keskeltä. Edessäni siintää oranssien aitojen valtatie, tästä alkaa matkani kohti tuntematonta.
Kävelen ja kävelen. Sade piiskaa kasvojani ja huomaan vaipuvani epätoivoon löytäessäni itseni keskeltä harmaita halleja vailla väriä. Jatkan kuitenkin matkaani päättäväisesti, katson kelloa ja huomaan olleeni liikkeellä vasta 20 min.
Eteeni ilmestyy mies ja koira. Heillä on violetti sateenvarjo. Lähden seuraamaan. Päädyn metsään ja huomaan puiden raoista pilkahtavan väriä. Rämmin läpi männiköiden katseeni ollessa vangittuna tähän mysteeriseen väri-ilmestykseen keskellä ei mitään.
Huomaan tulleeni keskelle sekä aikuisten kuntoilukeskusta että lasten leikkipaikkaa. Rupean nauramaan jostain syystä ja pyörähdän ympäri. Oho, edessäni seisoo kanien kuningas “Herra Pupu”. Villit ajatukset lähtevät liikkumaan mielessäni. Ajatukset siitä kuinka kaikki citykanit kokoontuvat tänne sinisen kuntoilu/leikkikeskuksen ympärille palvomaan “Herra Pupua”.
Päätän, että on aika jatkaa matkaa. Kävelen eteenpäin ja huomaan olevani yksinäinen. Ei ketään missään vain minä, sade ja metsän äänet. Rauhoitun, päästän ajatukset virtaamaan ja jatkan matkaa. Havahdun horroksestani kuullessani liikenteen melua ja huomaan tulleeni tien laitaan. Ahdistun.
Ajatukseni katkeaa ja stressitasoni nousee. Huomaan, että minulla on nälkä ja alkava päänsärky. Haluan vielä hetkeksi pois arjesta ja käännän askeleeni takaisin syvemmälle metsään kohti upeita kallioita.
Huomaan taas ajattevani värejä. Katson maahan kulkiessani eteenpäin ja huomaan kirkkaita roskia, seuraan niitä. Roskapolun päästä löydän “minikaatopaikan” ahdistus palaa. Vettä sataa vielä kovempaa ja päätän lähteä kohti kotia. Kuljen huppu päässä kuunnelen sateenropinaa. Hieman ennen kotikontuja huomaan edessäni uuden työmaa kyltin, joka saa hymyn jälleen huulilleni: “YÖMAA-ALUE PÄÄSY KIELLETTY”.
Ympyrä on sulkeutunut ja palaan kotiin. Päätän myös pukeutua seuraavana päivänä värikkäästi piristääkseni kaikkia, jotka minut näkevät.
