On aamu. Avaan sähköpostiviestin, jossa kerrotaan, että olen saanut kummitehtäväkseni järjestää lokakuussa flash mob -nimisen tapahtuman. Ensimmäinen reaktioni on: Apua! Mihin olenkaan taas lupautunut? Tunnen samalla sekä intoa että pientä jännityksensekaista ahdistusta. Eikös kyseessä ole ”massatapahtuman” järjestäminen? Soitan teatteri-ilmaisun ohjaajaksi opiskelevalle siskolleni Ida-Emilia Kaukoselle, joka lupaa tulla kanssani ohjaamaan esitystä.
Muutaman siiderin ja kaupunkikävelyn jälkeen olemme saaneet luonnosteltua paperille erilaisia ideoita. Päätämme järjestää flash mobin Turun kaupunginkirjastossa, jossa soluttaudumme muiden ihmisten joukkoon ja alamme yllättäen laulaa – mistäpä muusta, kuin kirjoista ja rakkaudesta!
Muutamassa viikossa tapahtuu paljon: käymme vilkasta nettikeskustelua mukaanilmoittautuneiden kanssa ja treenaamme kukin omia osuuksiamme kappaleesta. Ida-Emilia työstää ohjaussuunnitelmaa ja pohtii videon visuaalista ilmettä kuvaajaksi lupautuneen Marja Haapakankaan kanssa. Minä taas opettelen tekemään kuorosovituksia Tuire Mellasen opastuksella. Pidämme yhdet harjoitukset ennen H-hetkeä. Mukaan on tullut mahtava porukka laulajia, esiintyjiä ja muuten vain tapahtumasta innostuneita ihmisiä, joita kuuntelemme myhäillen. Silti jännitämme esityksen vastaanottoa. Mitä vaan voi tapahtua paikanpäällä, ja niinhän se kuuluu flash mobissa ollakin.
On lauantai. Olemme kokoontuneet kahvila 2011 Kulman pieneen huoneeseen, jossa tunnelma on leppoisa ja odottava. Uusia esiintyjiäkin on tullut mukaan. Kaikilla on hymy herkässä. Pienen harjoittelu- ja äänenavaustuokion jälkeen siirrymme huomaamattomasti tapahtumapaikalle. Kaikki agentit asettuvat paikoilleen, ja flash mob voi alkaa. Hieman yli kaksikymmentä laulajaa saa kirjaston pysähtymään laulullaan. Tunnelma on myönteisessä mielessä uusi ja outo niin esiintyjille kuin kirjaston asiakkaillekin. Tuntuu kuin koko kirjaston väki olisi flash mobissa mukana omalla tavallaan. Osa on ihan konkreettisestikin, sillä laulamaan ilmestyy yllättäen myös aivan uusia kasvoja! Viidessä minuutissa koko esitys on ohi ja poistumme omiin suuntiimme, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kaikkia hymyilyttää. Istahdamme vielä kahvikupposten äärelle, jossa useampikin osallistunut kysyy innokkaana: ”Kai me tehdään näitä lisää?”
Todella suuri kiitos koko työryhmälle ja mukana olleille! Tällaisessa yhdessätekemisessä ja -kokemisessa on jotain sanoinkuvaamattoman hienoa!
Video:
flash mobin ohjaus ja tuotanto: Anette ja Ida-Emilia Kaukonen
kuvaus ja editointi: Marja Haapakangas
kuvaus: Jaakko Rajala ja Katri Pärssinen
kappale ”Jos rakastat”. Säv. Kaj Chydenius, san. Matti Rossi
musiikki taustat: Jussi Nikula
laulustemmat: Tuire Mellanen, Anette Kaukonen ja koko agenttikuoro.
Valokuvat: Marja Haapakangas
Anetten kuva: Timo Porthan
Rakastan kylmien asemien yksinäisiä miehiä! Jee!