Kun tyttäreni Li oli pieni, parikymmentä vuotta sitten, käytin hänen tekemiään osia isoissa taideinstallaatioissani. Nyt poikani Adrian on seitsemän vuotias, ja on hauskaa katsoa miten hän ratkaisee tehtäviä, ja keksiä keinoja tehdä juttuja yhdessä. Varsinkin kun molemmat ovat olleet mukana rakentamassa lehden muotoista taloamme. Karkkiarkkitehtuuri on siis mitä mainioin yhteistyöprojekti. Ainoa huono puoli on rakennusmateriaalin iso hävikki! Itse ryhdyin kunnianhimoisesti rakentamaan isoa orgaanista karkkistruktuuria, mutta se räsähti aika pian kokoon. Adrian lähti rationaalisesti liikkelle ja teki pieniä temppeleitä kreikkalaisine pilareineen lakunauruista ja vaahtokarkeista. Yhdistimme struktuurit ja laitettiin Adrianin Lego-ukkelit hommiin. Voisin hyvinkin ajatella asuvani oikeasti tälläisissä rakenteissa.
Ja mitä hauskinta; yöllä karkkipalatsimme oli lattialla ja aamulla kun heräsimme huomasimme, että hiiri oli raahannut yhden Adrianin “temppeleistä” parisen metriä poispäin yhteen varastohuoneeseen, missä se asuu ja syönyt osia siitä! Tänään me itse syömme loput palatsista.
Jan-Erik & Adrian Andersson
