Skarppaa hei!
Pieleenmenneiden valokuvien näyttely keskiviikkoiltapäivänä 17.8.2011 Turun jokirannassa.
Pieleenmenneet kuvat ovat mielestäni menettänyt arvoaan valokuvauksen siirryttyä digiaikaan. Harvat säästävät niitä, eikä niistä tarvitse maksaa. Toista se oli ennen kun vei filmin kehitettäväksi ja sai jännittää jopa päiviä, ovatko kuvat onnistuneet. Jos ei, niin rahat meni hukkaan.
Halusin omassa pieleenmenneiden valokuvien näyttelyssä esille ainoastaan vanhoja, aikanaan pienen pettymyksen aiheuttaneita filmivalokuvia ja kääntää ne tämän näyttelyn myötä merkityksellisimmiksi. Näyttelyn kuvat ovat kuvattu aikavälillä 1999 – 2004.
Valitsin materiaalin ehdoilla teemaksi epäterävyyden. Taitavasti, oikeassa paikassa käytettynä epäterävällä kuvalla voi luoda subjektiivisen vaikutelman katsojan tulkinassa kuvasta. Katsoja täydentää mielikuvituksellaan mitä ei näe. Nykyään myös elokuvissa kauttaaltaan epäterävää kuvaa käytetään tehokeinona.
Kahdeksan valokuvan näyttelyni koostuu pääasiallisesti matkakuvista mm. Prahan metrosta, Kölnin Summer Jamista, Ruotsin kotibileistä ja Punaisen meren pohjasta. Ja onhan mukana myös yksi sydäntäni lähellä oleva, doom metal- henkinen kuva Turun keskiaikamarkkinoilta.
Päivänäyttelyni keräsi kiitettävästi yleisöä. Uskon, että vaatimaton ripustukseni jokirannassa, valokuvat pyykkinarulla kahden kulttuuripääkaupunkilipputangon välissä, veti kansaa puoleensa. Istuin anonyymisti näyttelyn läheisyydessä kuuntelemassa näyttelyvieraiden kommentteja. Oli hauska kuulla kun suomalaiset selittivät ulkomaalaiselle yleisölle mistä on kyse. He käänsivät vapaasti “Pieleenmenneiden valokuvien näyttelyn” sanomalla että ne ovat bad, failed tai wrong photos. Lempipalautteeni tuli kuitenkin noin kymmenvuotiaalta pojalta, joka totesi: “Ai miten niin pieleenmenneitä? Mä en tajuu.”
