Viikkotehtävä 32 Kokeile pilvipsykoanalyysia.

Kummitaiteilija

Järkyttävää miten vähän mulla on aikaa tuijotella taivaalle. Tai oikeemmin -
järkyttävää tajuta miten huono taivaalletuijottelija minä olen. Enkö minä
osaa pysähtyä? Tämä kirjoittamisen kesä on pakottanut minut irti
säännöllisesti kokoontuvista ihmisryhmistä, mutta ei minua ole löydetty
mökkilaiturilta. Minulla ei ole ollut kesävapaata sitten vuoden 2006 ja nyt
olen juosta viilettänyt paikasta A paikkaan B peläten menettäväni jonkin
olennaisen lomakokemuksen. Ilman tätä tehtävänantoa en varmasti olisi
liikennevaloissa seisahtanut tuijottamaan taivaalle, en olisi viettänyt sitä
yhtä päivää mökillä, enkä olisi tutustunut hirviöön, joka silmieni edessä
sai kiinni ja söi suihinsa ne kolme pilvikanaa.

Pilvien inspiroima runo:

Kuvittelen lasson lapsen käteen
taivaan lampaat laiskoiksi lehmiksi,
Valmistaudun vapaaherraksi, koska kuvittelen unen tulevan.

Vaan kumpupilvet muuttuvat kummajaisiksi,
laiskan laituri laineille laivaksi,
Enää ei uneta, vaikkei oikeesti pelota… seikkailu on tässä ja tuolla.

Sininen taivas se onkin jäätä ja kaikki on väärin, vinksinvonksin ja nurin
tuo kattilapäinen poika yrittää palauttaa kurin,
mutta muilla on muuta mielessä… minäkään en ole enää tässä.

Noi piraatit pitää tuota pienempää kädestä,
toi kissa ja toi kirahvi tappelevat tosta jädestä,
jäljellejäänet pilvet on vain silmiä sille – mitä tapahtuu unohtuneille
unelmille.

Tossa on lampi ja tossa on puu,
tuossa on suukkoa antava suu,
noi hahtuvat on hajonneita enkeleitä – no, nyt enää ei ainakaan ole heitä.

Nyt minäkin juoksen tuon hirviön edessä,
neljäntenä (pilvi)kanana tuo kaamea perässä.
Muut vaikka syödään, mä olen vielä ehjä… mitä muuta voisin vielä mä
taivaalla tehdä?

Ei mut nyt mun täytyykin mennä, mun ajatukset ei enää taivalla lennä.
Puhelin soi ja kalenteri huus, tää on aikuisen arki ja todellisuus

Mä ojennan käden ja kättelen (vielä salaa pilviä kattelen)
Kättelijä kysyy “Mikä mussa on vikana?”
Mä en itsekään tiä, mut mua naurattaa ihan sikana?

Kuvaajat: kuvat 1, 3 Juha Ojaniemi, kuva 2 Kati Keskihannu, kuva 4 Arttu Aarnio.

Pilvisiä kuvia (klikkaa suuremmaksi)

  • Oiwan kesäkuva lehmästä Oiwan kesäkuva lehmästä
  • Annan jalat Annan jalat
  • viiksekäs hirviö Viiksekäs hirviö
  • Kati ja pilvilätäkkö1 Kati ja pilvilätäkkö
Kommentit
  1. Meiju Lampinen 22.8.2011 klo:13:27

    Viiksekäs hirviö! :)

Viikon Kummitaiteilija

Lastenkulttuurin moniottelija Kati Keskihannu

Kati ja pilvilätäkkö

Kati Keskihannu on kolmekymppinen lastenkulttuurin moniottelija. Teatteri-ilmaisun ohjaajaksi Turun Taideakatemiasta valmistunut Kati näkyy ja kuuluu mm. lastenmusiikkiorkesteri Sikakoira Moilasen laulavana ampparina, Taikalampun Sytyke-taiteilijana sekä useammassa teatteriproduktiossa. Parhaillaan Kati kirjoittaa runomuotoista lastenkirjaa Pomppulinnanneidosta. Kuva Arttu Aarnio.