Moikka vuoden 2016 Tomi!
Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin. Ehkä jopa vielä paremmin kuin minulla. Maailmanloppu ei sitten tullutkaan Maya -kalenterin loputtua vuonna 2012 eikä minään muunakaan huru-ukkojen ennustamana ajankohtana. En ole oikeastaan hirveän yllättynyt, etkä taida olla sinäkään. Mehän ollaan aina oltu luonteeltamme enempi sellaisia realisteja, jotka pohjaavat maailmankuvansa pikemminkin tieteeseen ja terveeseen järkeen, kuin hulluihin ennustuksiin tai fantasioihin.
Toisaalta jos maailmanloppu kuitenkin tuli ja luet tätä kirjettä – gammasäteilyn johdosta valtaviksi kasvaneiden – rottien ja torakoiden seurassa Turun kaupungin radioaktiivisissa raunioissa nahkavaljaat päälläsi, irokeesi päässäsi ja olet rakentanut Volvostasi myrkyllisesti säteilevään autiomaahan paremmin soveltuvan riisumalla siitä turhat pellit ja lisäämällä paljaaseen runkoon paljon piikkejä, ketjuja ja liekinheittimen, niin sekin on oikeastaan aika hyvä. Se tarkoittaa sitä, että sinun bändilläsi Nightsatanilla menee tällä hetkellä todella lujaa. Sano terveisiä Mazathothille ja Inhalatorille vuosimallia 2016, toivottavasti kummallakaan ei ole kyberneettisiä raajoja oikeiden tilalla.
Hyvä me! Taputan itseäni selkään viisi vuotta pitkällä kädelläni. Ennustimme, että maailma näyttäisi Mad Max -elokuvilta alle kymmenen vuoden päästä ja olimme täysin oikeassa. Teimme aiheesta monia biisejä, kuten debyytti-levymme eeppisen Ninja Apocalypsen, joista toivottavasti olet nyt, rottia hengenpitimiksesi paistaessasi, vieläkin ylpeämpi. Lasermetal on juurikin oikeaa musiikkia ydinsodan jälkeiseen maailmaan eikä totisesti mikään Tina Turner niinkuin Mad Max kolmosessa annetaan ymmärtää. Toivottavasti nuo meidän syntetisaattorimme vielä toimivat ja saat niihin jostain sähköä.
Oletan nyt kuitenkin, että maailmanloppua ei ole tullut ja sinä istut savuavien raunioiden sijasta aurinkoisella terassilla siemailemassa jotain maukasta tuontiolutta, onhan nyt heinäkuu. Toivottavasti sinä olet ollut ahkerampi kuntoilemaan kuin minä nykyisin. Olet käynyt pitkillä pyörälenkeillä ja tehnyt lihasharjoituksia aamuin illoin ja päässyt eroon viisi vuotta sitten orastaneesta kaljamahastasi. Toivottavasti myöskään sukusi miehissä näkyvä kaljuuntuminen ei ole vieläkään iskenyt sinuun ja olet pysynyt muutenkin terveenä.
Toivottavasti olet myös löytänyt kykyjäsi vastaavaa työtä, josta maksetaan ihka oikeata palkkaa, etkä enää kituuttele freelancerina ja satunnaisilla silpputöillä. Älä ainakaan ole taas levykaupassa töissä, se on kuoleva bisnes, niinhän kaikki lehdet ovat kirjoittaneet jo useita vuosia. Pakkohan sen on olla totta jos lehdissä niin kirjoitetaan. Jos kaikesta huolimatta kuitenkin jatkat levyjen hamstraamista itsellesi, niin älä liiottele. Pysy kohtuudessa. On katu-uskottavaa omistaa joitain tuhansia älppäreitä ja säilyttää niitä olohuoneessa, mutta erittäin noloa ja nörttiä vuokrata niille oma varastokoppi jostain laitakaupungilta ja kierrellä kirpputoreja levynkiilto lasittuneissa silmissä. Siinä puuhassa sosiaaliset taidot kärsivät ja ihmiset alkavat pitää sinua outona ja nauraa selkäsi takana. Saat hassuja lempinimiä joita ei koskaan käytetä kasvokkain sinun kuultesi.
Älä myy valtavaa elektroniikkapelikokoelmaasi pois mistään hinnasta. Pidä siitä kiinni kynsin hampain. Ja pidä kiinni myös siitä lapsenomaisesta innosta, jolla aina olet järjestänyt klubi-iltoja ja keikkoja ja innostunut milloin mistäkin suin päin. Älä koskaan muutu tylsäksi aikuiseksi vaikka sitten muuttaisit asumaan rivitaloon keskustan ulkopuolelle. Pidä lähiössäkin autotallisi täynnä Star Wars -leluja, syntetisaattoreita ja rumpukoneita kun naapurisi kantavat sinne talveksi kaasugrillejä ja puutarhakalusteita.
Ja mikä tärkeintä, älä koskaan päästä irti tyttöystävästäsi. Tulisit katumaan sitä ikuisesti. Jos jokin asia elektroniikkapelien ja syntetisaattorien lisäksi kannattaa säästää vaikka muuttaisit ulkomaille tai se mainittu maailmanloppu tulisi, niin se on sinun ihana ja mahtava elämänkumppanisi, joka on aina tukenut sinua ylä- ja alamäissä. Toivon, että nämä sanat saavuttavat sinut Heinäkuun puolivälissä 2016 ja ymmärrät miten hienoja juttuja olet nähnyt ja tehnyt viimeisen viiden vuoden aikana. Tuskin maltan itse odottaa!
Ohessa on sinulle tänään yhdellä otolla improvisoiden äänittämäni biisinraakile halvassa MP3-soittimessa, jonka löysin kadulta eräänä aamuna. Kuuntele se. Toivottavasti se ilahduttaa sinua yhtä paljon kuin taannoin löytämäni kymmenen vuoden takainen kasetti omia äänityksiäni ilahdutti minua. Toivottavasti vuonna 2016 biisien postaaminen blogeihin on vaivattomampaa kuin nykyisin. Nykyisin se on usein melko hankalaa.
Palataan asiaan, kaveri
Tomi 2011
