Tervehdys Jussi Kamppikoski,
Minut värvättiin arjen löytöretkeilijäksi. Se tarkoittaa, että me arjen löytöretkeilijät teemme kulttuurivuonna kaikenlaisia pieniä tehtäviä, jotka eivät sinänsä ole kauhean ihmeellisiä, mutta jotka kuitenkin ehkä saavat meidät katsomaan arkea hiukan toisesta vinkkelistä tai nyrjäyttämään tapojamme siten, että teemmekin jotain vähän toisin.
Oma tehtäväni oli kirjoittaa kiitoskirje jollekulle. Kiitoshan on sana, jota me hyväkäytöksiset toki osaamme tarpeen vaatiessa käyttää ja käytämmekin, mutta samalla se on sana, jota voi käyttää muulloinkin ja myös jälkikäteen.
Tulit heti hakematta mieleen.
Kiitos siis sinulle siitä, että viimeisen ainakin kymmenen vuoden aikana olet aina auliisti auttanut, kun olen kaivannut neuvoja erilaisiin tietokoneongelmiini. Painotettakoon tässä vielä, että koska itsekin olen koneiden kanssa varsin sinut, niin apusi on ollut paljon enemmän kuin vain sitä, että olisit kertonut, mistä kone laitetaan päälle tai mistä se sammutetaan. Kysymykset ovat usein olleet hankalia ja yhtä usein olet niihin hakenut vastauksen. Lisäksi olet useammin kuin kerran ajanut tänne Liedon perukoille saakka näyttämään ihan kädestä pitäen, kuinka jostain nettisivumurheesta selvitään.
Tänks!
Roope
PS. Voi olla, että tarvitsen apua Joomlassa jossain vaiheessa…
Henkilökohtainen atk-tukihenkilö on kyllä ollut tarpeen lähes päivittäin! Itse ohjaan kiitokseni kärsivälliselle poikaystävälle, joka vihannee syvästi läppäriäni (ainakin kunnes vaihtaa itsekin pc:nsä maciin…), mutta auttaa silti