Vastauksen valokuvat (klikkaa suuremmaksi)
-
Talvikenkien herättämät muistot....
Näiden kanssa on kärsitty vilua ja nälkää Suomen maalla taistellessa ja tanssiessa.
-
Palvelleet vuodesta -97....Silloinen, anorektinen minä hädin tuskis jaksoi näitä kantaa...
-
Näilla hurmasin mieheni ekoilla treffeillä<3 Mihin ovat kengät vieneetkään, viemisestä puhumattakaan.
-
John Cashia kitaralla suomalaisittain.
-
Tämän talven uutuus, kerran käytetty koskarissa, tuloksena hikoaminen polvesta alaspäin, oli tuskaa....Talvea odotellessa.
-
Välimallin muistot välikenkiin kytketty....siitä hyviä, että voi mielen mukaan yhdistellä tilanteeseen, ei niin sääsidonnaisia, takaa laajemmat muistot.
-
Vieläkö jossain villihevosia ja vieläkö jossain mustalaisnainen?
-
Itsevarmuus kengät, puree paikassa kuin paikassa....Kaikki huomaavat, että olen tulossa:)
-
Nämä ostin itselleni raskauslahjaksi...Laskelmoin, että näillä on hyvä lykätä lastenvaunuja.
-
Hei hippivuodet ja kaikki ihanat festarit...Kengät jopa haisee festareille
-
Ja sitten kesämuistot, kesämuistot, kesämuistot....ja kärpäset ja aurinko ja elämä
-
Salsaa Espanjan kuuman auringon alla...
-
Kenkä on kuin koru....Helvetin epäkäytännöllinen lesti, monta tuskasta muistoa. Parempi vaan istua, pitää kengät esillä ja näyttää nätiltä. EI KÄVELYYN!
Kommentit
Perustin kenkämuseon ja hypähdin sitä kautta muistojeni syövereihin!
Museon perustaminen tuntui aluksi haastavalta, koska olemme juuri muuttaneet ja muutoissa museot usein häviävät tai raunioituvat tai ne jäävät edelliseen asuntoon.
Mutta minulle rakkaita kenkiäni en ole jättänyt, tosin kaikkia en nytkään saanut kuvaan. Kengät ja minä olemme aina kuuluneet yhteen. Jotkin kengät ovat saaneet myös hautajaiset kun ovat palvelleet ja antaneet itsestään kaiken. Joskushan on rakkaimmistakin asioista luovuttava
R.i.p