Turku365 - vuosi arjen löytöretkeilyä

Tämä supersankari ei eronnut mitenkään massasta vaan olin soluttautuneena omana itsenäni muiden joukkoon ja halusin ilahduttaa ihmisiä hyvillä teoilla. Halusin myös näyttää ihmisille, ettei tarvita erityistä supersankaria vaan riittää että jokainen tekee mukavia asioita, auttaa toisia niin elämä on yhtä SUPERIA…
Minulla on ollut taskussa muutamia bussilippuja, joita olen antanut ihmisille, jotka aikovat maksaa rahalla ja laskevat pennosiaan. Vähän kaihertaa kun vein liput töistä mutta olenhan antanut niitä hyvään tarkoitukseen. Taustalla on kuitankin ajatus, että olen Sherwoodin iloinen veikko, Robin Hood, joka vie rikkailta eli kaupungilta ja antaa köyhille. Ajatus oli tosi huvittava ja kutkuttaa edelleen. Muutaman kerran olen katsonut aiheelliseksi lipun antaa. Mietin kyllä asetanko itseni muiden yläouolelle tarkkaillessani ja päättäessäni kuka lipun ANSAITSEE. Lopetin ajattelemisen ja vaan toimin intuition mukaan. Olen saanut onnen hymyjä ja kiitoksia. Ihmiset ovat myös vähän hämillään saadessan lipun. En ole jäänyt asiaa sen enempää kommentoimaan , kun kuittaamalla, että se on lahja ja jatkanut omia puuhiani. Olen kuin vaeltava mysteeri. Bussikuskista en ole oikein varma, mitä tästä on ajatellut, viis siitä, ei ne sen pussista ole pois eikä provikkaa vissiin ole tulossa kuskille kuitenkaan. Eräs mummo ei suostunut ottamaan lippua vastaa, ei vissiin ymmärtänyt, että se on lahja ja halusi maksaa omalla rahalla. EN sentään saanut kassista päähäni.
Toinen päämääräni on ollut antaa ihmisille vessapoletteja, mitä olen kerännyt jo pitkään. Pyydän aina kaksi polettia asioidessani maksavana asiakkaana vessassa. Minua raivostuttaa se tosiasia, että pissaamisesta pitäisi maksaa euro. Se on VÄÄRIN, suurta vääryyttä. Olen jakanut vessajonoissa kolikkoihmisille poletteja. Huomaan ihmisten on helpompi ottaa poletti vastaan kuin bussilippu. Toisaalta poletin saajat ovat olleet iältään nuorempia kuin bussilipun saajat. Tässä voi olla havaittavissa myös sukupolvien välistä eroa lahjan ottamisesta ja omillaan pärjäämisestä. Poletin antamisen olen kitannut myös lahjana sekä jäänyt itse mysteeriksi:)
Aion jatkaa tätä Robin Hoodina toimimista aina tilanteen tullessa eteen. Eläköön jakaminen!!!