Olipa kerran mies.
Tämä mies asui maalla ja lähti eräänä kauniina syyspäivänä kaupungiin tarkkailemaan sen asujaimistoa.
Hänen käveli ympäri harmaita katuja, jotka risteilivät harmaiden talojen välissä.
Hän näki bussipysäkin, jonka ympäristö oli aivan täynnä tupakantumppeja.
Hän kaivoi liidun taskustaan ja kirjoitti katuun:
“Me unohdimme poimia tumppimme.”
Hän jatkoi matkaansa ja näki ihmisiä jonottamassa vuoroaan pankkiautomaatin luona. Kaikilla oli valkoinen tai hyvin vaalea takki.
Hän kirjoitti katuun pankkiautomaatin viereen:
“Valkotakkisten pankkiautomaatti”
Kun tämä maalaismies jatkoi kulkuaan, hänen oli pysähdyttävä liikennevaloihin. Hänen vieressään oleva siististi pukeutunut mies vilkaisi kelloaan kaksi kertaa tänä pienenenä hetkenä, joka liikennevaloissa seisottiin.
Katuun ilmestyi teksti:
“Mies vilkaisi kelloaan kahdesti odottaessaan valojen vaihtumista. Ehkä hänellä oli kiire.”
