Musiikillisenä ihmisenä lainasin viulun ja suuntasin tälle instrumentille omistetulle tielle. Hanuri oli ensimmäinen vaihtoehtoni, mutta olosuhteiden pakosta oli tyydyttävä viuluun. Toki kävin antamassa Hanuripolulle sen ansaitseman arvostuksen.
Paikan päällä soittelin perinteisesti jousella ja myös sormilla näppäillen. Paikalla ei sattunut olemaan kovinkaan paljoa ihmisiä, mutta ne vähäiset ohikulkijat tuntuivat suhtautuvan hämillisen välinpitämättömästi. Ainakaan ilmeet eivät olleet vaativia tai vihamielisiä. Tiedä sitten, jos olisin pitäytynyt alkuperäisessä ideassani ja anatanut hanurin laulaa, olisiko kellossa ollut eri ääni.
