Karoliina Knuuti 27.4.2011 Viestinnän assistentti haikailee hyväntekijäksi

Post-it -tervehdyskollaasi olkaatte hyvät!

Pääsiäisloman jäljiltä pääni kolisee kuin peltirasia. Muutaman katkeilevan idean liike ei riitä saamaan aikaan edes mielekästä raksutusta.

Lieneekö syy liiallisen lomarentoutumiseen vaiko kenties suuruudenhullun tehtävän, siitä en ole aivan varma. Todennäköisesti jälkimmäisen, sillä kevään työjaksoni toisella viikolla asetan tehtäväkseni muuttua Äiti Teresaksi, Gandhiksi, Martin Luther Kingiksi tahi vaikkapa kotoisasti Maraksi. Eli siis sanalla sanoen hyväntekijäksi.

Kunpa vain tietäisin, miten hyvän lähettiläiksi ryhdytään ja mistä heidät tunnistaa. Mietin mahtoikohan vaikka Desmond Tutu taikka Liu Xiabo vain herätä jonakin aamuna mielessään kirkas kuva tulevaisuutensa suurteoista. Selailen hyväntekijöiden ja rauhannobelistien kuvia ja tuskastun. Olisipa minulla edes kaapu ja pitkä parta.

Kopsuttelen ympäriinsä toimistossa ja kaivelen kaappeja päästäkseni alulle. Löydän värikkäitä kyniä ja post-it lappuja, jotka ovatkin teoksen todellinen tavaramerkki. Alan kirjoitella vaaleanpunaisille lappusille pieniä ideoita ja toivotuksia. Lämmiteltyäni niillä toimiston sisällä, päätän suunnistaa kaupungille selvittämään missä tarvitaan kipeimmin hyväntekijän palveluksia.

Aseeni

Etsin haukankatseellani pulassa olevia mummoja ja alakynnessä kyyhötteleviä asiakaspalvelijoita ja autoihin jätettyjä koiria. Turhaan.

Rakennan post-it -tervehdyskollaasin, mutta sekin tuntuu turhauttavalta, sillä ympärilläni vilisee onnellisen oloisia ihmisiä.

Sen sijaan huomaan, että aistini ovat herkistyneet kaikenlaisille hyvänjulistuksen esiintymille. Päädyn rekisteröimään ja kirjaamaan ylös muiden spontaaneja hyvänjulistuksia.

Tässä päiväni saldoa:

Mustanpuhuva teinipoika, joka avasi hymyillen oven ikääntyvälle rouvalle.

Opiskelijaruokalan nuorimies, joka kokosi koko porukan tarjottimet lautasineen pinoksi ja vei ne muiden puolesta yläkerran palautukseen.

Kirjaston herrasmies, joka antoi toisen jonottajan ottaa Hesarin omalla vuorollaan.

Vanhempi rouva, joka toivotti minulle iloisesti hyvää päivää.

Improvisaatiota renkailla

Iltapäivällä osun todelliseen kultasuoneen. Kaupunginkirjaston lastenosastolta löydän joukon Turun konservatorion tanssin koulutusohjelman nuoria, jotka harjoittelevat improvisaatiota kaupunkitilassa tanssin lehtori Pia Karaspuron ohjauksella. Tulen nuorten teoksesta itse niin hyvälle tuulelle, että unohdan kokonaan tärkeät tehtäväni tulevana rauhannobelistina.

Tanssinopiskelijat hyvän mielen lähettiläinä

Tanssijoiden hyvää oloa levittävän teoksen löytää myös tänään keskiviikkona Turun linnasta, huomenna torstaina kävelykadulta, ma 2.5. Hansakorttelista, kaikkina päivinä klo 13.30 – 15.30.

Tanssiopiskelijat hengähtävät

Iloa ja suuruudenhulluja unelmia kaikille toivottaa partaa kasvattava viestinnän assistentti Karoliina Knuuti.