Olen hiljattain puhunut palmikkoneulevillasukista äidin kanssa puhelimessa ja järkännyt ompeluiltamia töiden puolesta, mutta oma käsityövaistoni ei ole varsinaisesti valpastunut. Taitokeskus Juseliuksella (Varsinais-Suomen käsi- ja taideteollisuuskeskus ry:n Turun toimipiste) kutojia kutsuva Turku365:n paraatimatto kuitenkin houkutteli kokeilemaan kangaspuita ensimmäistä kertaa elämässäni. Tänään olikin siihen mitä parhain päivä, sillä Nanson punaiset kudesäkit olivat juuri saapuneet Turkuun.
Nanson kuteita käytävän mitalta
Aiemmin saapuneet Finlaysonin punertavankirjavat lakanat oli aseteltu leikkauspöydälle ja Marimekon punaiset kankaat odottivat toukokuista matonkuteiden leikkauksen maailmanennätystapahtumaa. Availimme taitokeskus Juseliuksen Annen ja Elinan kanssa muutaman Nanson säkin aloimme samantien kerimään kudetta lankakeriksi, joiden puolille pujottelu edeltää vielä työvaiheena varsinaista matonkutomista. Ammattilaiselta keriminen kävi aavistuksen näppärämmin, kuten kuvatodisteista huomaamme. Elinan violetti kude viuhahti keriksi, kun oma punaiseni tuntui takertuvat ja solmuuntuvan itsensä kanssa vähän väliä. Solmujen selvittelyn lomassa nyökkäilin kuitenkin ymmärtävästi puheille koukuttavuudesta ja terapeuttisesta tekemisestä. Olihan se kivaa puhdepuuhaa.
Rullaatirullaa
Kerimistä seurasi kuteen kiertäminen puolaan ja vihdoin olin valmis kangaspuiden penkille. Tekstiiliteollisuuden sponssaamat loimet olivat luojan kiitos valmiina, niiden asentamiseen (sitomiseen? pujotteluun?) keskittymiskykyni ei varmasti olisi työpäivän päätteeksi riittänyt.
Turku365:n viestintäharjoittelija Johanna kehui blogissaan kutoneensa muutaman sentin paraatimattoa. Minä kudoin 37,5 cm 
. Onneksi kuvia riittää enemmän muodollisesti pätevästä tuotoksesta, kuin alun sähellyksestäni.
Kiitos Elinalle kärsivällisestä opastuksesta
Vaikka tavoitteeni oli vain nähdä, miten räsymattoa kudotaan, aloin pian vertailla senttimittojani muiden kudontakirjan täyttäneiden tuloksiin. Kun huomasin pituusennätyksen rikkomisen olevan lähestyvän sulkemisajan takia mahdotonta (joku oli kutonut 1,2 m, ”odotellessaan”!), keskityin vain vaihtelemaan väriä ja tekemään pätkästäni oman näköiseni. Alun punaisen ja sitä seuranneen leveän nansoraidan jälkeen lisäsin vähän sähikäislankaa ja viimeistelin pätkäni kuteella, jonka arvelen olevan peräisin jonkun mummolan kukkalakanoista. Yksityisten Taitokeskus Juseliuksen jäsenten ja asiakkaiden lahjoittamat punertavat kuteet tuovat kerrassaan hurmaavan lisän raitakirjoon!
Emmin mattomitta
Vaikket käsityöintoilija olisikaan, Taitokeskus Juseliuksen tiloihin Suurtorin laidalla voi poiketa vain tutustumaan keskukseen ja kokeilemaan Paraatimaton kutomista rivin tai parin verran.
Terveisin,
Emmi Kantonen, taideklinikan tuottaja
Turku365:n punainen paraatimatto johdattaa kaupunkilaisia Kakolanmäelle heinäkuussa 2011.
