Edessä oli jälleen yksi mielenkiintoinen työpäivä – olin kalenteriin merkinnyt muistutuksesi itselleni ottaa mukaan töihin sorkkaraudan ja gore-tex-kengät. Kalenterista löytyy myös sellaisiakin merkintöjä kuin “Ota mukaan rautakanki ja katuharja.” Ei ihan joka työpaikkaan tarvitse moisia varustuksia viedä, mutta kaikkia näitä on teoksemme Paraatimatto joutomaalle vaatinut, kun mattoa on neljän viikon ajan huollettu. Torstaina 18.8. oli kuitenkin koittanut aika jättää jäähyväiset paraatimatolle, joten tuotantotiimi kera ulkopuolisen vahvistuksen kokoontui aamutuimaan Kakolaan purkuhommiin.
Ja näin se alkoi: loppupäästä.
Asfalttiosuus osoittautuikin ennakoitua helpommaksi, joten työ sujui kuin tanssi. Jopa meiltä humanisteilta, kuten tuottajamme Benny (kuvassa) totesi.
Enpä ollut ennen sorkkarautaa käytellyt, mutta pienen harjoittelun jälkeen alkoi tulosta syntyä. Nurmikko-osuudella matto oli kiinnitetty vaarnoilla, joten sen osuuden poistaminen vasta helppoa olikin!
Tällaiselta nurmikko näytti maton alla. Arvata saattaa, ettei mattokaan ollut neljän viikon ulkoilun jälkeen enää aivan priimakunnossa.
Kuten kuvasta näkyy. Siten jouduimmekin jättämään osalle matosta jäähyväiset kokonaan, sillä matto oli käyttökelvoton. Osan mattoa saimme kuitenkin pelastettua uudelleen käyttöön (pesun jälkeen!!!). Siten tästä tuhansien ihmisten kutomasta ja kokemasta paraatimatosta jäi jäljelle muutakin kuin kommentit vieraskirjassa ja pikku hiljaa maastosta ja mielistä haalistuvat jäljet.
Niinpä jouluna pöytääni koristaa uusi joulunpunainen poppana, jonka väkerrän pelastamastani maton pätkästä ihan omin pikku kätösin. Tai ainakin yritän. Ehkei sitä humanistikaan kaikkeen pysty, vaikka sorkkarauta kädessä pysyykin.
Kaikkia maton kutomiseen osallistuneita kiittäen tuotantoassistentti Nina.