Tanja Turpeinen 2.7.2011 Kesäheilana Turussa

019

 

Terve Turku!

Olen Tanja Turpeinen, vapaaehtoisesti Helsingistä Turku365:een kahden viikon kesäheilaksi matkannut kaupunkitaidefani. Olen kolmatta kertaa elämässäni Turussa. Viime kerrasta on aikaa noin kymmenen vuotta, sitä edellisestä toiset kymmenen. En tiedä miten siinä niin on päässyt käymään, se ei ole lainkaan henkilökohtaista Turkua kohtaan, ennemminkin kai unohdusta kotiseutumatkailun tarjoamista aarreaitoista. Ensitöikseni hommasin käteeni Turun kartan, johon merkkasin pylpyrät ”koti” ja ”työ”. Kartta on täydentynyt viikkojen aikana muun muassa merkein ”isoimmat jäätelöt”, ”parhaat löylyt keskellä kaupunkia”, ”jännittävin salakappeli”, ”Paras paikka liukua kalliolta levää pitkin mereen ja uida käsipohjaa” ja niin edelleen.

Kahden viikon Turkuseikkailuni on ollut täynnä puuhaa, inspiroitumista, kiehtovia tarinoita ja kohtaamisia, salaisuuksia maan alla ja kukkuloiden yllä. Ne ovat olleet täynnä Aurajoen rantaa, torkkuja, tyynyjä, vapaita ja varattuja puistonpenkkejä, paahtavaa hellettä, kaatosadetta, nimen saavia kortteleita, punaisia rusetteja, töttöröötä ja paraatihuumaa, kuplivien maljojen nostoa, Kakolanmäelle mittailtavaa paraatimattoa, Pallivahaan koottavia pitsipalapelejä ja pitsidonitseja.

Ensimmäisen päiväni Torkkutyynyteoksen avajaisten merkeissä nostettujen maljojen ja mansikoiden jälkeen, olen painellut pitsipainaumat jaloissa kuvaamassa helteessä torkkuvia turkulaisia. Olen käynyt puiden varjoissa keskusteluja muun muassa taiteesta, posankan ärsyttävästä värityksestä, torkkutyynyjen helposti lähestyttävyydestä, huolesta montako tyynyä nähdään viikon jälkeen uimassa Aurajoessa ja siitä miten torkut tyynyllä kruunasi kirsikoiden makuisen kesäpäivän.

Korttelinimigallerian avajaisparaatireitin olen kulkenut viisi kertaa ennen itse paraatia. Ensin mallaillen kylteille sopivaa kulmaa, sitten kulkien reitin läpi yhdessä VPK-laisten kanssa, kolmannen kerran näyttäen reittiä kuvaajalle, neljännen kerran mukana itse kiinnityskierroksella rusetoiden uutuuttaan kiiltäviä teoksia sekä avajaisaamuna vielä juosten irrottamassa yön yli kylttejä suojanneita jätesäkkejä. Nämä Turun kadut ja korttelit ovat siis tulleet nopeasti tutuiksi myös tälle turistille.

Kyltit rusetoitiin jo ennen seinään kiinnittämistä

Kyltit rusetoitiin jo ennen seinään kiinnittämistä

Pyöriäinen sai rusetin ympärilleen avajaisjuhlaan

Pyöriäinen sai rusetin ympärilleen avajaisjuhlaan

Kyltit jäivät odottamaan seuraavan päivän avajaisia jätesäkkien suojaan

Kyltit jäivät odottamaan seuraavan päivän avajaisia jätesäkkien suojaan

Avajaisparaatin kruunasi lämmin auringonpaiste ja yhteensä noin 2000 maljannostajaa kortteligallerian varrella. Osa osallistui avajaisiin yhden maljannoston verran juostessaan lähtevään bussiin tai ollessaan matkalla hakemaan lasta päiväkodista. Muutamalla oli aikaa seurata avajaisten kulkua koko korttelikierroksen verran. Maljoja nosteltiin myös sisään avonaisista ikkunoista ja tois puol jokkee avajaisiin osallistuttiin pysähtymällä ihmettelemään korviin kantautuvia fanfaareja.

Avajaispäivä on koittanut!

Avajaispäivä on koittanut!

Maljat nostettiin jokaisella korttelilla

Maljat nostettiin jokaisella korttelilla

Kyltit paljastettiin, puheet pidettiin megafoniin ja fanfaarit soitettiin

Kyltit paljastettiin, puheet pidettiin megafoniin ja fanfaarit soitettiin

Pallivahan pitsihuntua olen koonnut palapelin tavoin. Tekemistäni pitsipeitoista tuli kaikista hämmästyttävästi juuri toimiston keittönlattian kokoisia. Pitsihommissa Helli-koira on ollut innokkaana apuna ihmetellen pitsien loppumatonta määrää ja tehden oman pesän ”appelsiini” -työnimellä kulkevaan kerälle käärittyyn pitsipeittodonitsiin. Muutkin pitsiteoksen osaset saivat omat työnimet. Pitsihunnusta voi yrittää heinäkuun neljännentoista päivän jälkeen bongata muun muassa keittiönlattian kokoiset lämpäreet nimeltä ”kukkaniitty”, ”palapeli” ja ”punainen polku”.

Pitnidonitsit saivat työnimet

Pitnidonitsit saivat työnimet

Pitsien sommittelua ja sidontaa

Pitsien sommittelua ja sidontaa

Helli teki pesän pitsidontsiin

Helli teki pesän pitsidontsiin

Nämä pari viikkoa Turussa ovat olleet työntäyteisiä ja täynnä mielenkiintoista vilinää. Kurkkaamista Turun tarinoita pursuileviin paikkoihin ja tarinoita hassulla omalla kielellä kertoviin turkulaisiin. Historian kerrostumien läsnäolo, muun muassa kauppakeskuksen alta löytynyt aikakirjoistakin kadonnut kappeli ja takapihalta löytyneet muinaiset kultasormukset saavat minut yhä ällistelemään ja miettimään mitä kaikkea kaupunki pitääkään sisällään.

Turistina ollessaan sitä näkee kaupungin uusin silmin. Uteliain, valppain, seikkailunhaluisin silmin. Kuinka ihanaa onkaan ajelehtia, seurata intuitiivisesti värejä, ääniä, tuoksuja, mielenkiintoisen näköisiä ihmisiä, mutkittelevia polkuja ja kääntyä juuri niille sivukaduille joita opaskirjat eivät mainitse. Mutta kuinka helposti kiireisen arjen keskellä, omassa kotikaupungissaan sen kaiken unohtaakaan. Nyt jo takaisin Helsinkiin palanneena olen ruennut tietoisestikin seikkailemaan enemmän kuin ennen. Joka päivä haluan olla edes hetken turistina, löytää joka päivä kaupungista yhden uuden asian. Käydä sillä polulla jota en ole koskaan kävellyt, oikaista naapurin pihan poikki töhin, sulkea hetkeksi silmät kuunnellakseni ympärillä olevia ääniä, ottaa valokuvia turistin silmin, kiivetä kaupungin kukkoille ja kallioille nähdäkseni miltä talojen katot näyttävät.

Suurennuslasilla tutkittavaan karttaan on merkitty Turku-viikkojeni parhaat palat

Suurennuslasilla tutkittavaan karttaan on merkitty Turku-viikkojeni parhaat palat

Tämän blogin postasi Tanja Turpeinen, Turku365:n kesäheila, joka lämpimästi kiittää työtovereitaan, kohtaamiaan turkulaisia ja kokemiaan hetkiä, sekä lähettää helteisiä terveisiä Helsingistä ja lupaa pian tulla pikniköimään pitsihunnulle.

Kommentit
  1. Emmi Kantonen 5.7.2011 klo:13:15

    Hips Tanja! Ihana postaus käänsi katseen alkukesän kaupunkitaidemuistoihin sekä tuleviin seikkailuihin :) Aurinkoa Helsinkiin(kin)!