Johanna Salmela 15.2.2011 Ilta Kiikurien kanssa

IMG_4687

Helmikuun alussa Taideklinikalle saapuivat toista kertaa pelimannikulttuuria vaalivat Kiikurit, joiden kanssa alustavasti hahmotellussa teoksessa esitettäisiin lohtu- ja kiitoslauluja kaupungin ilahduttavimmille ja apeimmille paikoille. Ensimmäisellä tapaamiskerralla Kiikurit olivat saaneet kotitehtäväksi laatia listan Turun kauneimmista, kiitoksen arvoisista paikoista, sekä paikoista, jotka olisivat lohdutuksen tarpeessa.

Huolella pohditut listat iloisista ja surullisista paikoista kasvoivat varsin pitkiksi. Päätettiin suorittaa karsintaa ja äänestää kolme suosikkia kummastakin kategoriasta. Äänestys toteutettiin Taideklinikalla jo perinteeksi muodostuneella post-it-lappumetodilla.

Äänestys post it -lapuilla

Lohtua kaipaavista paikoista päästiin helposti yksimielisyyteen: Kiikurit tahtoisivat lohduttaa tyhjillään olevaa Puutoria, varsinkin talvisin kolkkoa Kauppatoria, sekä Kupittaan aseman hiljaista seutua. Sarjan kenties originellein ehdokas, tuhansien autojen päivittäin yliajama unohtunut viemärikin sai pisteitä. Kaupungin kauneimmiksi paikoiksi äänestettiin Aboa Vetuksen maalattu muuri, jota kukaan ei vieläkään ole sotkenut, sekä Taidemuseon mäeltä avautuva näkymä.

Meiju Niskalan johdolla alettiin pohtia valikoituneiden paikkojen perimmäistä luonnetta ja sitä, millainen liikekieli kuhunkin paikkaan sopisi. Olisiko arkkitehtonisen kulmikas ja geometrisesti järjestäytynyt jonomuodostelma sopivin jylhän Taidemuseon liepeille? Istuisiko toreille valtava piiriasetelma, joka pikkuhiljaa etenisi aukion keskustaa kohden? Mietittiin, voitaisiinko kansantanssille tyypillisistä liikkeistä valita muutama sellainen, joka olisi mahdollista soveltaa kaikille osallistujille sopivaksi. Videolta katsottu hauskan näköinen tikkuristitanssi oli monelle mieleinen idea.

Tikkuristi innosti

Kotiinviemisiksi Kiikurit saivat uuden tehtävän; kirjoitusharjoituksen, jota käytetään paljon luovan kirjoituksen opetuksessa. Kunkin Kiikurin tulisi mennä jonkin valikoituneen paikan ääreen, istua penkille, laittaa herätyskelloon 25 minuuttia aikaa ja ottaa esiin kynä ja paperi. Tehtävälle ajastettujen minuuttien aikana kynää ei saisi nostaa paperista, vaan koko ajan olisi kirjattava huomioita ja tuntemuksia ympäristöstä. Näin loihdittaisiin esiin paikan henki. Kirjoitusharjoituksissa syntyneistä teksteistä jalostetaan lopulliseen teokseen teksti, joka sovitetaan johonkin perinteiseen kansanlaulumelodiaan sopivaksi.

Hei taas ja seuraavan kertaan!

Tunnelmat välitti viestinnän assistentti Johanna Salmela, joka äänesti lohdutuslaulun saajaksi unohdettua viemäriä.