Meiju Lampinen 24.1.2011 Toisella tapaamisella vierailimme Taitokeskus Juseliuksessa

paraatimatto joutomaalle

Tammikuinen lumisade leijaili kevyesti takin pielukseen matkallamme Taitokeskus Juseliukseen. Eteistilassa meitä odotti valloittava opiskelijoiden luoma mattonäyttely – yksi teoksista oli toteutettu kutomalla kiipeilyköysiä pinkin maton sisään ja toiseen oli punottu valoköynnöstä. Ihasteltuamme tiloja istuimme puisen pöydän ääreen kartoittamaan paraatimaton tilannekatsausta.

Matonkuteita oli saatu sekä Marimekolta että Finlaysonilta aika liuta! Tekstiiliteollisuuden lahjoittamien loimilankojen oli määrä tulla hetkenä minä hyvänsä ja viestinnän harjoittelijamme Johanna tulisi taltioimaan loimen luomisen. Koska ensimmäiset kangaspuut Juseliuksessa valjastettaisiin paraatimaton kutomiseen hyvällä tuurilla huomenna, pitäisi teoksesta kertova kyltti sekä kutomistapahtuman tallentava vieraskirja saada pian kangaspuiden kylkeen.

Teoksen avajaispäivä valittiin ja tuumimme erilaisia vaihtoehtoja, kuinka teos voidaan nimetä paikalla ollessaan. Kahvikuppien tyhjentyessä muistimme, että puolenkilometrin matto ei ole aivan kevyemmästä päästä, ja säilytystilaa tarvitaan myös. Laskimme, että noin kymmenhenkisellä tiimillä saamme maton paikalleen alle kahdessa tunnissa.

Tällä viikolla siis alkaa paraatimaton valmistaminen Varsinais-Suomen käsi- ja taideteollisuus ry:n ja Åbolands hantverk rf:n käsityökeskuksissa. Kuka vaan on tervetullut kokeilemaan kutomista ja lisäämään oman kädenjälkensä joutomaalle johdattelevaan mattoon.

kutomisterveisin
Meiju Lampinen, taideklinikan assistentti, jonka sisäinen käsityöläinen heräsi taitokeskusvierailulla