Meiju Lampinen 27.10.2010 Ihka ensimmäisellä Taideklinikalla musiikkiluokkalainen Saarni Mäntynen

TK1 Saarni ja Meiju

Lokakuussa taideklinikalle saapui 15-vuotias Saarni Mäntynen. Saarnin nähdessään Meiju Niskala hätkähti.  Sattumalta Saarnin äiti on ollut hoitamassa Meijua tämän ollessa pieni. Hätkähdyksen hälvennyttyä sukellettiin Saarnin Turkuun ja tutustuttiin kaupunkitaiteeseen esimerkkien kautta. Haastateltaessa selvisi, mitkä ovat Turun kauneimpia kohtia, mieluisimpia paikkoja, mistä Saarni kaupungissa innostuu ja toisaalta mikä on kaikista karmeinta.

Lempipaikkoja ovat kirjasto sunnuntaiaamuisin sekä keväisien kukkien täyttämä tori. Hiljainen äänimaisema on kaunis, mutta jokainen katusoittaja innostaa, vaikkei soitin olisikaan täysin vireessä tai biisilista hätkähdyttävä. Pääasia, että tapahtuu!

Haastattelussa selviää myös, mitä Saarni haluaisi kaupungissa korjata. Jonottaminen – se on tylsää. Ruuhka-aikaan jonoja on kaikkialla, liikenteessä, virastoissa, kaupoissa, bussipysäkeillä. Ikävintä on jonottaa yksin, on synkkää eikä jono etene. Saarni muistaa lapsena kokeneensa odotustilat tylsinä. Samantien syntyy idea! Ehkä Jonotusjollotus voisi auttaa.

Oivalluksen pohjalta kotitehtäväksi räätälöidään idean pohjalta kirjoitusharjoitus: kirjoita ajatuksenvirtaa kolmessa jonotuspaikassa kuten Kela, Poliisilaitos ja bussipysäkki. Marraskuulle sovitaan seuraava klinikkakäynti, jossa tehtävät puretaan ja jonotusjollotuksen ideaa tarkennetaan.

-Meiju Lampinen, taideklinikan assistentti, joka pääsi yllättävän nopeasti asioidessaan viimeksi yllämainituissa jonotuspaikassa