Aloin muuttamaan arkeani noin viikko sitten pienillä teoilla, hyvin, hyvin pienillä teoilla…Sitä ainakin itse aina erehtyy kuvittelemaan, että tarvitaan aina jotain suurta ennen kuin se tuntuu ja näkyy. Uskon, että omat jumini perustuvat juuri tälle mälsälle ja väärälle uskomukselleni. En voi vaikuttaa omaan arkeeni ja elämääni ellei tapahdu jotain suurta ja maata mullistavaa. On ollut todella hämmentävää/helpottavaa huomata, että pieni muutos saa aikaan ketjureaktiona jotain suurempaa, se lähtee itsestä sisältä ja säteilee taas ulospäin muualle. Ja, mikä ihmeellisintä, minä en ole enää “kuollut kauopunkilainen” kun viitsin vaivautua rikkomaan omia itselle asettamiani rutiineja ja mikä parasta se on ilmaista ja täysin vaaratonta;) Oma oloni on kevyempi ja tuntuu etten suhtaudu enää itseeni ja elämääni niin vakavasti.
Pieniä esimerkkejä, mitä minä olen tehnyt:
- Olen päättänyt, että meillä kuuluu olla hieman sekaista, se on pyrkimys, kaiken ei aina tarvitse olla ihan tiptop. Tulos: mikä rentoutuneisuuden olotila, onnistun, olen kodin hengetär. Ei stressiä siivoamisesta eikä odotuksia perheenjäsenille siisteyden hoidosta ja mäkättämistä siitä. Huomaan, että jopa muut hoitaa enemmän siisteyttä kun minä en aina ole ehtinyt ensin ja kanna loppuviikkoa sitten marttyyrin kruunua. Tunnelma on parempi, ei riitaa/paineita eikä kotikaan huku paskaan.
- Ilmoitin töissä, että tulen aamulla tuntia myöhemmin töihin(teen kyllä tunnit). Tulos: Mikä ihana äiti on kotona laittamassa lasta kouluun. Ei huonoa omatuntoa äitinä olemisesta. Tunti antaa todella rauhaa aamuihin eikä ole mikään vaikeimmin hoidettava asia. ieli rentona, perhe tyytyväisenä töihin.
- Toin kotiin sushia minulle ja miehelle yllätyksenä(kumpikaan ei ollut koskaan syönyt). Tulos: hyvä mieli itselle ja toiselle. Mies oli onnellinen huomiosta, ajatuksesta ja yhteisestä ajasta. Samoin minä. Viikko sujunut kivemmin ja toisia arvostavammin.
- Vein työkavereille aamulla aamulla töihin herkkuja ja kirjoitin heille yllätyksenä “arvostavan kiitos/välittämiskirjeen”. Tulos: Työkaverit tulivat todella hyvälle tuulella. Siitä alkoi työryhmässä positiivinen puhe siitä, kuinka hyvä työhenki meillä on. Itselle hyvä mieli.
- Olen lapsuudessa soittanut pianoa ja kiikutin omaan kotiin pianoni noin vuosi sitten. (en ollut osittanut 15 vuoteen). Siellä nurkassani piano seisoi eikä minulla ollut aikaa soittaa sitä. Tulos: olen nyt soittanut sitä, opetellut jälleen. Ja todennut minä ja piano kuulumme yhteen.
- Vaihdoimme sängyssä puolia minä ja mieheni.Tulos: Nukkumaan mennessä mukavaa ja herätti uudenlaista keskustelua, lopputulos vieras; kylki tuntui puutuvan ja oli vaikea nukahtaa ja nukkua kun oli väärin päin asiat.
- Meillä ollut kaksi autoa perheessä(kumpikin tarvinnut/halunnut tarvita työssään). Hah, nyt ne on molemmat myyty ja ilman autoa ollaan. Tulos: bensa ei ole loppu, parkkipaikka löytyy aina. ihmeen nopeasti sopeutuu siihen ettei sitä ole ja joutuu väkisinkin käyttämään eri reittejä ja kulkuneuvoja mennessään töihin ja tämä taas on virkistävää, aivoille uutta toimintaa ja hieman jännääkin. Saa myös raitista ilmaa välillä.
(tämä nyt ei ollut ihan pelkästään koulutehtävää varten tehty koe mutta osuipa hyvin tähän saumaan)
- Kävelin töihin yhtenä aamuna: Tulos: Virkistynyt, päivän urheilu ja happiannos nautittu, ns. hyötyliikuntaa. Töihini on kuitenkin riepasta kävelyä 1,5 tuntia.
- Annoin tietä ja morjestin jalankulkijalle aina suojatien edessä(silloin kun vielä oli auto).Tulos: hyvä mieli ja sitä oli kiva keräillä jalankulkijoiden hymyjä ja morjestuksia.
- suunnitteilla vielä miehen kanssa, että vaihdamme osia pariksi päiväksi koti-oloissa, hän toimii kuin minä ja minä kuin hän…Tarvii vielä löytää ajankohta, milloin olisimme yhtäaikaa kotona. Innostavaa…Millaisen perheriidan mahdamme saada aikaiseksi tällä:)
Kommentit
Mahtavaa!!!