Mietin moninaisia keinoja tuntemattomaan tutustumiseen. Höpisin ihmiselle kassajonossa ja kommentoin heidän ostoksiaan. Muutamien lauseiden vaihtoja se poiki, mutta enpä voisi sanoa tutustuneeni heihin.
Koska asun syrjäseudulla ja muut toimintoni tapahtuvat “tuttujen” ihmisten kanssa, päätin olla menemättä vartavasten jonnekin ihmisten ilmoille tutustumaan ihmisiin. Se oli tuntunut jotenkin oudon tarkoitushakuiselta.
Päätin siis turvautua jo hyväksi havaittuun keinoon. Viesteihin tuntemattomille ihmisille, joilla on samanlaiset kiinnostuksen kohteet kuin itselläni. Jättäisin kirjeen ja viestin lempikirjojeni väliin kirjastoon.
Olen kovin innostunut valokuvauksesta juuri nyt, joten päätin kirjoittaa hyvän, valokuvausta taiteena käsittelevän kirjan väliin viestin, jossa kerroin haluavani tutustua asiasta kiinnostuneisiin ihmisiin.
Toisen kirjeen tahdoin laittaa, jonkin lempikirjani väliin. Mietin pitkään Hermann Hessen Lasihelmipelin ja Eckhart Tollen Läsnäolon Voiman välillä. Koska Lasihelmipelin lukemisesta oli vierähtänyt niin pitkä tovi, päätin jättää viestin Läsnäolon Voiman väliin ja kirjoitin kirjeen.
Valokuvamisen Taidon väliin jätin viesti lappusen jo sen palautusautomaattiin viedessäni ja marssin etsimään Läsnäolon Voimaa. Kääk, hyllyssä sitä ei ollut ja konekin todisti kaikkien kappeleiden olevan lainassa. No pitääpä odottaa marraskuun alkuun ja sujauttaa kirje sen jälkeen kirjan väliin…
-Jan
