Tuntemattomat tutustumiset.
Puhun usein tuntemattomille
on turvallisempaa puhua – juuri heille.
Tuntemattomat puhuvat – ystävällisesti.
Kaunis hymy,
flirtti hymy,
surullinen hymy,
pelokas hymy,
hämmentynyt hymy,
ihastuksen hymy.
Naurava hymy,
äänekäs hymy,
salaperäinen hymy,
kätketty hymy,
ivallinen hymy –
viimeinen hymy…
Pelottaa, pelottavaa,
miksi pelkään tuntemattomia.
Paperilappu kädessä
kadotan kontaktin maailmaan.
Tähän maailmaan.
Hiivin kirjastoon,
jätän viestilappuja kirjoihin,
pöydille
– seinille.
Valokuvaan hikikarpaloiden sipsutuksilla – salaa
=
Räps, räps ja räpsistä –
ei, kukaan ei huomannut mitään!
Lainaan tästä muka tämän kirjan.
Kirjaston videokamerat ovat tallentaneet kaiken.
Tallennan kuvat koneelle.
8 päivän kuluttua,
kuvat ovat kadonneet.
Nice…
Olen rohkeampi.
Kuvaan tuntemattomien kenkiä,
he eivät sitä huomaa –
Olen ovelampi kuin James Bond.
Pyydän, että saan kuvata käsiä,
“teen tutkimustyötä käsistä…”
Miksi tämä tehtävä on vaikea, minulle.
Luulin olevani enemmän ja olinkin
mutta kohtasin voittajan
= Me, my self and i = Itseni.
