Junassa juuri ennen kuin se saapui Tampereelle sain idean salaisesta viestistä tuntemattomalle matkustajalle. Kirjoitin sen kiireessä, sydän pamppaili ja nauratti. Vieressä istuva mieshenkilö katsoi ihmeissään, kun juuri ennen junasta syöksymistäni avasin tarjoilupöydän (sen joka on edessä istuvan penkissä) ja laitoin salaviestikääröni sen ja penkin väliin. Toivon, että joku löytää sen. Hiukan pelotti, että vieressä istuva mies luulisi minun kirjoittaneen viestin hänelle. Vaikkakin mies oli hyvännäköinen, niin en minä silti sitä hänelle tarkoittanut…
Juoksin junasta ja hihittelin… puhelin soi nyt! Ei… se oli joku muu
En ole koskaan aikaisemmin tehnyt mitään tällaista ja hirvittää jos joku soittaakin ja petyn, jos kukaan ei vastaa… Odottelen… odottelen… odottelen..
Vastauksen valokuvat (klikkaa suuremmaksi)
Kommentit
Heippa Johanna! Onko joku jo soittanut? Minä ainakin olisin ollut iloinen tuollaisen viestin löytämisestä!