Tämä oli vaikea tehtävä. Ei siksi, ettenkö varastoisi nurkkiini ja kaappeihini kaikenlaista todella käsittämätöntä ja “tarpeellista”, vaan siksi, että KOTI= yksityinen kun taas MUSEO=julkinen.
Tehtävä sai minut pohtimaan yksityistä ja julkista tilaa ja sitä, mikä on oikeastaan julkista ja mikä yksityistä.
Yllätyin, miten pyhäksi koin kotini. Tuntui suorastaan loukkaavalta kotiani kohtaan kuvata sen nurkkia vakaana aikomuksena tunkea kuvat nettiin kenen tahansa töllisteltäviksi.
Vanhat nimikirjoitukseni, vanhat, kulahtaneet kalsarini ja kanien rakentamat pesät, joita en ole raaskinut hävittää, tuntuivat yhtäkkiä kuin omilta lapsilta, joita halusin suojella pahalta maailmalta.
Laitetaan tähän kuitenkin muutama “ihan kiva” -osaston kuva. Tämän verran olen valmis itsestäni paljastamaan. Jätän luurangot omaan, yksityiseen kaappiini ja laitan kiiltokuvat julkiseen tilaan internettiin.
Lisättäköön vielä, että en todellakaan ole mikään koti-ihminen…