Viikkotehtävä 4 Harhaudu sinne minne nokka näyttää! Eli seuraa tällä viikolla lempiväriäsi tai kulje kohti tuntematonta.

Tanja Parantainen vastasi 26.10.2011 klo 07:49

20.10. Seurasin puita…

Olen elitistinen vaeltaja, joten odotin aurinkoista päivää.

Sitten seurasin puita. Kuljin ristiin rastiin keskustassa yksittäisten puiden perässä.

On vaikea pukea sanoiksi, millainen syksyinen puuvaellus oli.

Se helpotti minua luopumaan kesästä.

Puut olivat kauniimpia, kuin odotin. Ja keskenään hyvin erilaisia.

Erivärisiä lehdiltään- jossain oli vielä muutama vihreä harvinaisuus, mutta niiden vihreästäkin näkyi jo syksy.

Ihanaa kirkasta keltaista oli paljon. Ja ruskeaa, ryppyistä ja laikukasta.

Eniten erilaisia puut olivat kokonaisuuksina- jotkut olivat jo lehdettömiä, muissa oli eri määrä eri värisiä lehtiä. Lehdet helisivät tuulessa.

Kirjoitettuna se kuulostaa lattealta- koettuna se oli ihmeellistä.

Isot, korkeat puut näyttivät kaukaa taivaassa heiluvilta kukkakimpuilta.

Katson joka päivä puita, mutta oli ihanaa kulkea vain niitä seuraten- pää puissa.

Oli mukavaa olla olematta menossa johonkin.

Välillä kuljin katua edestakaisin katsomassa puita eri eri etäisyyksiltä, eri näkymistä.

Kuljin läpi katujen, polkujen, aitojen, pihojen, nurmikoiden.

Kiersin puita ympäri, katselin niiden oksia, joskus varjoja, joskus ympäristöä.

Päätin puuvaelluksen Tuomiokirkon portaiden kirkkaaseen auringonpaisteeseen, ja katselin hetken ihmisiä ja lintuja, ennen kuin läksin takaisin arkeeni, matkalle jonnekin.

JK. Otin kuvia, mutta ne ovat ainakin toistaiseksi kadonneet kameran ja tietokoneen väliseen mustaan aukkoon.