“Kas vain, maassa on tutti! Otanpa matkaan.”
Muutama päivä myöhemmin: “No jopas nyt – toinen tutti! Voisikohan näillä tehdä jotakin?”
Kun löysin kolmannen tutin, ajattelin, että Universumi yrittää kertoa minulle jotain.
Mieleeni ponnahti puolen vuoden takainen artikkeli tuhansista tuteista, jotka lähetettiin Ruotsin Aftonbladetille toiveena, että ne löytäisivät tiensä sikäläiselle Lastenklinikalle. Muistin myös nähneeni kuvan tuteilla koristetusta puusta. Sekä oravanpoikasista nukkumassa ihmisten lahjoittamissa pipoissa Hesyn löytöeläintalossa. Mielikuvitukseni alkoi lentää…
Seuraava vaihe: Supersankarin asu! Punainen pallomekko, vanhat silmälasit Kierrätyskeskuksesta, kirpputorilta löydetty hattu ja suurennuslasi Tarjoustalosta: siinä Sankarilleni sopiva kostyymi! Mielessäni näin hahmon, joka “salapoliisin lailla etsii kaupungin epäkohtia ja muuttaa ne paremmaksi…”
Tuttiepisodeista innostuneena aloin ottaa selvää, mihin hyväntekeväisyyteen voisin tuttejani käyttää. Mutta voi räkä – Hesy ei tarvitse tutteja, vaan vaatteita… Ja Lastenklinikalle päästäkseen ne pitäisi varmasti desinfioida tuhannessa eri liemessä… Mutta en lannistu; ehkä tuteistani voi tehdä jonkinlaisen ympäristötaideteoksen, joka ottaisi kantaa ja ilahduttaisi ihmisiä? Tai ehkä ne sittenkin voidaan desinfioida ja toimittaa niitä tarvitseville?
Jatkan tienvierustojen ahkeraa haravointia, erityisesti lastentarhojen ja leikkikenttien reunustoja silmälläpitäen…
Arjen Supersankarin vaistoni alkoivat heräillä monissa paikoissa: aloin vimmatun lailla keräillä roskia pyöräteiltä ja selvitin kymmenien kaatuneiden pyörien sekaista vyyhtiä Rautatieaseman pyöräparkissa. Ostin kaupasta kassillisen kynttilöitä suunnitelmanani viedä ne haudoille Pyhäinmiestenpäivänä.
Ja tuttien lisäksi minulle on ehdotettu, että alkaisin kerätä hajonneita sateenvarjoja. Voisikohan niistä olla iloa ja hyötyä jollekulle?
