Menin Kallion kirjastossa runoteosten osastolle. Valitsin numeroiksi oman sosiaaliturvatunnukseni ja aloin kasata runoa sen mukaisesti. Aikaa kului yllättäin enemmän kuin oletin, sillä aina kirjan käteen ottaessani en malttanutkaan laskea sitä pois vaan aloin lukea runoja toisensa jälkeen.
Tässä tuotos:
Lihatyyny -
sellainen sen ei pidä olla.
Sä vähän enemmän
vaalenneiden hiustesi kanssa.
Päinvastoin -
siitä pois.
