SATTUMARUNO
Siitä nuoruudesta on jäljellä
väärintulkitut vaivat
raolleen jääneen oven edessä.
Painavat kummallisella tavalla
katoavat talojen ja porraskäytävien uumeniin.
Mene – vaan tiedä,
jos haltuuni sua en saa
vien kaikki kultakalat rannalle
ja lasken ne veteen
johtoajatuksena:
rakastu ainakin kaksi kertaa päivässä
Oletko sinäkin niiden narrattavissa?
Kohdistuisi valonheitin
johonkin sivuutettuun ohikulkijaan
hänen vetoava asentonsa
Mene nyt ja ala repiä lakanoista suikaleita
eroon elinpiiristä
jotain mitä odottaa
Haluan sinun tietävän miten törkeää mielestäni on
Minkäänlaista tarvetta uudistaa ystävyyttämme.
Rypistää otsaansa odottaen… mitä? Anteeksiantoa?
nainen pääsee helpolla jos häntä ei uhata kuin kurkun katkaisulla.
Vaippansa ja
korsettinsa
ajatella, että olin nainut lapsen
ohhoh, elämänohjeita kerrakseen, vau!