Keskellä Luhtikylää on puu vanhus. Vanha mänty, jossa viisaus asuu. Sitä eivät kaikki tiedä ja se on jäänyt väliinputoajaksi. Männyn oksat ovat tippuneet ja sen ympäristö roskainen. Siitä huolimatta männyn alla on mukava istuskella ja miettiä.
Mutta tahdoin siistiä männyn ympäristön. Voin kaikki roskat, muovit ja pudonneet oksat pois. Kaiversin kyltin ja poltin kirjaimet siihen kolvilla. Vintiltä löysin istuskele penkin, jossa voi istuskella talvisin, keväisin, kesäisin ja syksyisin. Ja katsella joutsenten paritelua Aviojoella Terijoen salavien varjossa. Ostin myös Kärkkäiseltä jotain kanervaa muistuttavia kukkia koristukseksi kylän uuteen hiljentymispaikkaan. Leviävätköhän ne…?
-Jan
